I knew

Päälle 31h syömättä ja mätin melkein puolet siitä kalorimäärästä mitä yleensä syön päivän aikana. Turha mun on edes yrittää kuvailla mun oloa. Miksikö tein niin? Heräilin yöllä, en saanut unta, oli hirveä olo. Kuinka säälittävää. Tekosyitä, tekosyitä. Läski keksii aina tekosyitä syömiselle. Otin sitten kolme laksatiivia. Taas. Toinen päivä jo putkeen. Hyvin alkanut tämä kesälomani.

"Jos tekisin tästä kanajauhelihasta sulle pihvin, niin otatko kanssa niitä hampurilaisia kun tehään?" "..en mä" "..sä et kyllä enää syö mitään." "No herranen aika syönhän!?" "No millon viimeks oot syönyt meidän kanssa pöydässä yhessä? Et syö enää" "No.. joohan. En vaan eilen syöny, mut oonhan mä aina muullon" "...mm". Äitini kyseli tänään huolestuttavia. Mitä vittua? Ahdisti. Kyllähän mä syön. Liikaa syönkin. Helvetti.

Ainiin, aamupaino oli tänään 42,8kg jos oikein muistan. Vittu mua vituttaa se yöllinen ahmiminen.... Olisi ollut varmasti ainakin puolikiloa vähemmän.

Säälittävää valitusta

Olen ollut vaivaiset 27,5h syömättä, mutta jo nyt mietin, voisinko ottaa jotain. Mulla on kummallinen olo. Olen juonut 1½ kuppia vihreää teetä ja lasillisen mehua. Tiedän kuitenkin, etten tänään tarvitse enempää. Tiedän myös sen, ettei Diana anna minulle anteeksi, jos nyt sorrun. Tiedän, etten minä itsekään anna. Enkä nyt luovuta.

Tiedän, että kuvan teksti pitää kohdallani paikkaansa. Muistan muutamia vuosia sitten, kun anoreksia riehui sisälläni. Painoin lähes 7 kiloa vähemmän kuin nyt. Muistan selvästi ne muutamat viikot, kun pahimmat olot olivat päällä - jouduin joka ilta kahlitsemaan itseäni syvemmälle sänkyyn, jotten menisi keittiöön. Pian jouduin tekemään sitä päivisinkin. Näin päässäni yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka otan keittiöveitsen ja lävistän sen mahastani läpi. En halunnut mitään niin paljoa. Siitäkin huolimatta, olin suurimman osan ajasta onnellisempi kuin nyt. Olen tajunnut sen vasta näin myöhemmin. Olin onnellinen siinä kehossa. Haluan sen takaisin. Haluan onnellisuuden takaisin.

I'm gonna be the skinny bitch

En itke nykyään laisinkaan. Kyyneleet eivät vain tule. Olen puolen vuoden sisään kaksi kertaa kännissä muutaman kyyneleen tirauttanut, selvinpäin en edes muista olenko. Ehkä kerran?

Tänään olen itkenyt kolmesti. Mun on edes turha yrittää kuvailla mun oloa, sille ei löydy enää sanoja. Olen lihonut, paino hipoo taas lukua 44. Olen läski ja lihava. Ympärilläni on ihraa ja mulla on järjetön pömppömaha. En halua kuulla yhtään "olet hyvä noin, oot laiha" kommenttia. Koska asia ei ole niin. 

Olen aina halunnut salata tämän asian perheeltäni, mutta tällä hetkellä tunnen niin pahaa oloa ja vihaa, että mua ei kiinnosta. Mulla alkoi tänään kesäloma, kun otin pienen varaslähdön. Huomenna en syö, yritän myös olla torstain syömättä. Nyt kun olen niin hälläväliä tuulella siitä, mitä perheeni tuumaa, mua ei kiinnosta, vaikka olisin kuinka heikkona syömättömyyden takia. Yleensä olen yrittänyt sitä peitellä ja usein sen takia sortunut syömään jotain. Nyt mua ei haittaa, vaikka ne huomaisi. Ei enää. En aio enää elää huolehtien siitä, huolestuvatko muut minusta. Ei ole mitään mistä huolestua. 

Yritän myös saada itseni lenkkeilemään. Viime viikolla kävin kolmena päivänä peräkkäin 5.5km lenkin ja kyllähän se sai paremman olon aikaan, kun ei vain löhönnyt vaikka matka ei kovin pitkä olekaan. Harmittaa, että putki katkesi viikonlopun kiireiden takia. Onneksi nyt on kuitenkin loma, eikä ole velvollisuuksia. Tieni laihuuteen voi alkaa, ja mä haluan nyt pystyä siihen.

Haasteita siellä ja täällä

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Kiitos haasteesta Tyttö !
Itse en haasta nyt ketään, mutta kaikki jotka haluavat tehdä, niin napatkaa itsellenne.


1. Pelastaja (en sitä nimeä paljasta ikinä)
2. Laihtuminen
3. Meikkaaminen
4. Musiikki
5. Nukkuminen
6. Materia
7. Ystävät
8. Tanssiminen
9. Valokuvaus
10. Kehut ja kivat viestit toisessa blogissani sekä Lookbookissa


Vähän arvelutti kirjoittaa näitä, sillä haluan pysyä anonyyminä, mutta toisaalta en usko, että kukaan tätä blogia löytää ja jos löytää ja tunnistaa minut, toivon, että kyseinen henkilö antaa asian vain olla.


Tänään en mennyt kouluun, sillä nukuin pommiin. Sen sijaan tein koulujuttuja hieman kotona ja lähdin lenkille ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Kaloreita kului 299, joten vajetta on nyt ainakin se -200kcal. Ajattelin enää omenan syödä ja vihreää teetä. 
Matkalla huomasin ajatusteni poukkoilevan sinne tänne. Mietin myös, että osaan kontrolloida Dianaa hyvin nykyään, en anna hänen huutaa omien ajatusteni ja tahtojeni yli. Samalla kuitenkin hölkkäsin, vaikkei voimani olisi riittäneet ja näin mielessäni solisluita, lantioluita ja olkapäiden teräviä, kauniita luita. Mietin myös, että sanonko itselleni, että pystyin kontrolloimaan Dianaa, jotta voisin valehdella kaikille paremmin, koska itsekin uskon siihen. Valehtelisin itsellenikin. Ja pian Diana ottaisi täyden vallan. Oh, toivon niin käyvän.


Anteeksi sekava ja kuvaton postaus. Tekisi mieli vielä suoltaa ajatuksiani tähän, tanssittaa sormiani iltaan asti, mutta taidan lopettaa. 

I want to be different me

But you can’t get away from yourself. 

You can’t decide not to see yourself anymore.

 You can’t decide to turn off the noise in your head.

En kykene löytämään sanoja ololleni. En tiedä onko mulla ihan kamala olla vaiko ei. Tänään piti syödä vain yksi piltti ja vihreää teetä muuten. Söin sitten äsken muutaman lusikallisen kananuudelikeittoa ja vähän karkkia........ Jos mua yhtään naurattaisi nyt, nauraisin itseni kuoliaaksi. Kuinka mä edes voin olla näin säälittävä ja huono? 

Piti lenkillekin lähteä, mutta olen lagannut koneella ja nyt huomasin, etten enää ehdi muiden tehtävien takia. No, huomenna sitten. Ajattelin muutenkin, että yrittäisin saada perseeni ulos, kun tuolla on tullut niin hyvät kelit. Yritän myös iltaisin tehdä edes pientä jumppaa.

Mun on pakko saada nämä läskit helvettiin.

I just want to get out

Iltani pitäisi näyttää suunnillee tältä:
kotibileet Enkelillä teeman kera, ilmestyminen paikalle exäni (ei Tiuku) kanssa, kavereita, alkoholia, hauskanpitoa, juttelua, naurua.

Iltani kuitenkin näyttää tältä:
järjetön väsymys, päiväunet, masentuneisuutta, Dianan kirkumista päässä, karkkia, turhaa kaloreiden keräämistä, itseinhoa ja -vihaa, lisää kaloreita, 4 laksatiivia (en ole ikinä ottanut näin montaa), ahdistusta ja:
50 varpaillenousua
50 vatsaa
40 kyljellään jalannostoa molemmilla puolilla
50 selkää
40 askelkyykkyä
50 jännää vatsaa
100 hauisliikettä
50 käsipainonnostoa
150 hyppyä narulla
30 sek lankkua
50 x-hyppyä
eikä nämä riitä millään Dianalle, pakko jaksaa vielä ainakin kerran toisaa koko sarja tänään

En voi sanoin kuvailla mun oloa. Enkä sitä, kuinka kuvotan itseäni päivä päivältä enemmän.

I don't have nothing to say

Haluan:

Olen:

Kaikki menee päin vittua.

Fucking hate myself

Epäonnistuin. Söin. Lihotin itseäni. Olin vähän päälle 27h syömättä ja feilasin. Vihaan itseäni. Olen ahmatti. Läski, oikea sika. Tulen hulluksi, ellen pian pääse lopullisesti eroon luvusta 43.

Tänäänkin söin. Vittu miten mä kuvotan itseäni. Kuristun tähän oloon, tähän kuvotukseen.

Huomenna en syö.
Huomenna menen salille. En voi edes livistää, sillä sovimme siitä eilen Enkelin kanssa. Hyvä niin.

25h

Tänään olen ollut syömättä, kuten suunnittelin. Pari kertaa on tehnyt mieli ottaa jotain makeaa, mutta olen pitänyt pääni. Olen siis juonut kaksi kupillista vihreää teetä hunajalla ja lasillisen Fun light mehua. Diana kuiski, kuinka olisin lähempänä täydellisyyttä, jos en söisi tänään. Niinhän minä haluan, joten tottelin.

Mua ärsyttää se, ettei mulla ole laisinkaan nälkä, mutta muuten olo ei ole kehuttava. Väsyttää kamalasti, heikottaa vähän ja on muutenkin kummallinen olo. Paleleekin. Mua ahdistaa, miten olen niin huono tässä nykyään. Joskus oli niin helppo olla syömättä, enkä saanut mitään "oireita". Ehkä se johtui siitä, että olin tehnyt sitä niin pitkään, että oloon tottui. En tiedä.

Harmittaa, että näin tänään Enkeliä pitkästä aikaa ja olin kovin tylsä. Väsytti kamalasti ja oloni oli muutenkin alamaissa. Hän ansaitsisi paljon parempaa kohtelua. Tuntuu, kuin pääni ympärillä olisi jonkinlainen kupla. Kukaan ei pääse sinne, enkä edes haluaisi pois sieltä. Muiden seura tekee minut vain turhautuneeksi ja vaivaantuneeksi. Koulu on ainut paikka, missä mun on hyvä olla muiden seurassa. 

I'd rather be beautiful than alive

Olen koko yön kuunnellut mm. näitä biisejä. Tunnen helpotusta, tunnen samaistumista. Muistan hetkiä viime kesältä, viime vuoden talvelta. Samalla tuntuu myös siltä, että huomisen (taino oikeastaan tänään) laksatiivien ansiosta aiheutuvan tyhjenemisen jälkeen, voin aloittaa puhtaalta pöydältä ja kunnolla. Olen selannut kuvia todella laihoista, hoikista ja kauniista tytöistä enemmän kuin aikoihin. Ne ovat syöpyneet verkkokalvoilleni. Haluan olla itsekin yksi heistä. Haluan, että joskus minäkin voisin olla thinspona muille. Lopetan sen paskan tunkemisen suuhuni. Kuinka vaikeaa se muka on? Olen ollut niin heikko, niin kauan aikaa. Nyt sen on aika loppua. Ihan vain senkin takia, että mulla ei ole muuta vaihtoehtoa enää. En pysty enää elämään itseni kanssa tämän painoisena, tämän näköisenä. Mun on saatava nämä kertyneet läskit pois ympäriltäni ja sitten vielä laihdutettava ihan pikkuisen, jotta voin nähdä luita joistain paikoista. Haluan lonkkaluuni takaisin, haluan solisluut kuopalleen, olkaluut näkyviin ja rintalastan näkymään. Eniten haluan kuitenkin, että kasvoni tulisivat kapeiksi ja siroiksi. Joten, -7kg - täältä tullaan!

This thing inside of me is getting worse and worse. I can't breathe anymore. I just want to disappear.

I'm just about to fall apart

Mua pelottaa, että tulen pian hulluksi. Mun pää ei yksinkertaisesti kestä enää.

Olen alkanut taas puhumattomaksi. En puhu enää kenellekään. Piristäjälle saatan mainita, että on paha olla. Enkelille kerroin osastomahdollisuudesta silloin kun kuulin siitä psykiatriltani. Muuten vaikenen. Ja sen teen jatkossakin, koska en vain pysty puhumaan. En edes halua.

Hetken aikaa meni, että timmit kropat näyttivät hyviltä ja luurankomaisuus väistyi hieman sivulle. Nyt olen pari päivää katsellut ja selannut pelkkiä luisevia ja kulmikkaita tyttöjä. Oh, kuinka mikään voi näyttää noin kauniilta! Mua ahdistaa se, että mulla on niin kovin pitkä matka tuohon. Olen niin pehmeä, ympärilläni on kolmen ihmiset edestä tavaraa. En ymmärrä enää kuinka selviän tästä.

Pettymystä ja vihaa

Eilen vietin syntymäpäivääni. Yksin. Kotona. Kukaan ei soittanut, ketään ei kiinnostanut. Tai no, Piristäjä onneksi soitti aamupäivällä ja näin häntä illalla pikaisesti. Ilman häntä tuntisin itseni nykyään todella tarpeettomaksi ja yksinäiseksi. Myös tärkeä lapsuudenystäväni soitti. Lisäksi Tiuku kysyi haluaisinko siiderille tms, hän olisi tarjonnut. Tuntuu, kuin hänellä olisi taas tunteita mua kohtaan. Tai se on aika selvää, jopa minä huomaan sen jo. Myös mies kyseli, josko olisin keskustassa, että näkisimme. Harmittaa etten ollut. Huomaan, etten halua mitään juttua sittenkään juuri nyt, mutta olisi silti halunnut jostain syystä nähdä häntä. Ehkä juuri siksi, että juuri ketään muuta ei näköjään huvittanut nähdä.

Kaikki menee taas niin päin helvettiä, ettei mitään rajaa. Olen lihonut kilon. Haluan vain kuolla. Oikeasti, kuolla pois. En jaksa enää. Kaikenlisäksi otin eilisen niin raskaasti, että tuntuu kahta kauheammalta. Mun kaverit raivostuttaa mua. Pitäisi bileet järjestää, mutta ei viitsi kuin FBssä heittää seinälle onnittelut. En nyt tarkoita, ettäkö pitäisi fanfaarien kera järjestää hulabaloo, mutta ehkä tiedätte, mitä tarkoitan.

Odotan niin paljon sitä, että opiskeluni loppuvat ensi keväänä. Sen jälkeen ei tarvitse kuin ehkä hetki kärvistellä täällä ja jos vielä silloin olen täällä, pääsen muuttamaan pois.

You will win every fucking time and now I know it

Eilinen koostui seuraavista asioista: koulua pari tuntia, kuntosalia puolituntia, tanssimista kotona pari tuntia, Lady Gagaa, n. 100-150g karkkia, oksentamista, kanasalaatin roskiin heittämistä, spittailua, oksentamista, Piristäjää, kaksi palaa ruisleipää, 3 kuppia mehua, 1 kupi Pepsi Maxia, hyppynarulla hyppimistä, 3 laksatiivia.

Mä tiedän, etten pääse pedon kynsistä ikinä. En eilen, en nyt, en huomenna, en ensi vuonna. Taistelen joka päivä, mutta häviän aina sodan. Turha enää jatkaa valehtelemista, täytyy vain hyväksyä tosiasiat. Illan päätteeksi olen aina se sama häviäjä, kuin edellisenäkin päivänä. Vaikka paastoaisin, en ole tehnyt tarpeeksi. Vaikka oksentaisin, olen silti syönyt jossakin välissä ja siksi hävinnyt. Jos ahmin, pitäisi pääni katkaista, kuten ennen sodissa vastustaja teki soturille tämän hävitessä kamppailun.

Tänään olen syönyt pari riviä suklaata, pari sipsiä ja nyt juon vihreää teetä lusikallisella hunajaa. Mun syömiset on menneet jo vitusti liikaa harakoille, mutta en luovuta. Tällä kertaa en ala ahmia tai syömään edes pientä määrää lisää. Olen muuten taas kauemapa tavoitetta. Vaikka alkupäivä on kustu, ei mun tarvitse pilata loppuakin.

Ja toivoisin, että jos anonyymit nyt luette tätä, ette vaivautuisi kommentoimaan tähän mitään tyyliin "ootko vähä tyhmä, tajuutko ettei toi hyödytä sua", koska kyllä. Kyllä minä tajuan, mutten voi estää sitä. Jos kehosi ja pääsi kertoo sinulle, että "nyt sua kusettaa, mene vessaan" niin sinähän menet. Luuletko, että tämä on jotenkin helpommin kontrolloitavissa tai estettävissä? Että voin ajatukseni pitää kurissa ja toimia "terveellisen elämäntavan mukaisesti" tai miten sen sitten sanoisikaan? Ei, en voi jos pääni antaa muita ohjeita.