You will win every fucking time and now I know it

Eilinen koostui seuraavista asioista: koulua pari tuntia, kuntosalia puolituntia, tanssimista kotona pari tuntia, Lady Gagaa, n. 100-150g karkkia, oksentamista, kanasalaatin roskiin heittämistä, spittailua, oksentamista, Piristäjää, kaksi palaa ruisleipää, 3 kuppia mehua, 1 kupi Pepsi Maxia, hyppynarulla hyppimistä, 3 laksatiivia.

Mä tiedän, etten pääse pedon kynsistä ikinä. En eilen, en nyt, en huomenna, en ensi vuonna. Taistelen joka päivä, mutta häviän aina sodan. Turha enää jatkaa valehtelemista, täytyy vain hyväksyä tosiasiat. Illan päätteeksi olen aina se sama häviäjä, kuin edellisenäkin päivänä. Vaikka paastoaisin, en ole tehnyt tarpeeksi. Vaikka oksentaisin, olen silti syönyt jossakin välissä ja siksi hävinnyt. Jos ahmin, pitäisi pääni katkaista, kuten ennen sodissa vastustaja teki soturille tämän hävitessä kamppailun.

Tänään olen syönyt pari riviä suklaata, pari sipsiä ja nyt juon vihreää teetä lusikallisella hunajaa. Mun syömiset on menneet jo vitusti liikaa harakoille, mutta en luovuta. Tällä kertaa en ala ahmia tai syömään edes pientä määrää lisää. Olen muuten taas kauemapa tavoitetta. Vaikka alkupäivä on kustu, ei mun tarvitse pilata loppuakin.

Ja toivoisin, että jos anonyymit nyt luette tätä, ette vaivautuisi kommentoimaan tähän mitään tyyliin "ootko vähä tyhmä, tajuutko ettei toi hyödytä sua", koska kyllä. Kyllä minä tajuan, mutten voi estää sitä. Jos kehosi ja pääsi kertoo sinulle, että "nyt sua kusettaa, mene vessaan" niin sinähän menet. Luuletko, että tämä on jotenkin helpommin kontrolloitavissa tai estettävissä? Että voin ajatukseni pitää kurissa ja toimia "terveellisen elämäntavan mukaisesti" tai miten sen sitten sanoisikaan? Ei, en voi jos pääni antaa muita ohjeita.