maanantai 30. huhtikuuta 2012

I feel alright with you

Eilen aamulla näin kylkiluita. Pitkästä aikaa pystyin näkemään ne selvästi. Kamalasta olostani huolimatta hymyilin hiemaan. Pilasin kaiken kuitenkin, mitenkäs muutenkaan. Söin koko päivän, enkä voinut kuin maata sängyssä järkyttävän darrani takia. Onneksi aamupäivästä edes oksensin, mutta ei se riittänyt mihinkään. Söin pieniä annoksia vähän väliä. Sain varmaan 2000 kaloria kerättyä kasaan....... Hävettää. En ikinä syö niin paljon.
Nyt mulla on kuitenkin parempi olo, kuin mitä voisin edes toivoa. Normaalisti olisin täysin sekaisin, kun peilistä katsoisi tuollanen läski pulla sen jälkeen, kuka sieltä eilen katsoi. Mutta ei, murehtiminen ei nyt auta. Tänään en syö. Päätin myös olla juomatta alkoholia, vaikka onkin vappu. Eilinen olo on vielä niin tarkasti muistissa, etten halua huomistakin vapaapäivää käyttää siihen, että joudun ilta 11 asti makaamaan vain. Mulla on varma olo, saan neuvoja päästäni ja en edes halua aloittaa kapinointia sitä vastaan. Se vain pahentaisi omaa oloani. Sitä paitsi, sain taas pienen annoksen hyvää oloa ja halua elämää kohtaan, kun huomasin että syömättömyys kannattaa ja pienemmän lukeman näkeminen vaa'assa on oikeasti se, mitä haluan eniten. Anteeksi, mutta näin mun on toimittava. En jaksa enää olla onneton.

Hyvää vappua teille ihanille lukijoilleni! :)

8 kommenttia:

  1. Paljonko painat nyt? onko sulla joku tavoite paino? hauskaa vappua sinullekin! :)
    Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivoitepaino näkyykin tuossa sivussa joka on sis 37kg. Tämän hetkisestä en osaa sanoa, en ole uskaltanut käydä vaa'alla nyt, mutta veikkaisin että 44 lukemissa ollaan taas. hyh

      Poista
  2. kuinka pitkä oot ja mikä sun painoindeksi on??:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pituuskin löytyy tuolta sivupalkista eli 158cm, painoindeksi heittelee välillä 17,2-17,6. Riippuen onko paino 43kg vai 44kg.

      Poista
  3. Eiks elämässä muuta oo?? Sä oot tosi hoikka ja jos tosta laihdut, ei hyvältä näytä.. Nauti elämästä. Oot nopeeta vaubtia matkalla anoreksian syövereihin. ihmisiä tässä ollaan eikä luurankoja. Enjoy food

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos näkisin itseni hoikkana, ei mun tarvitsisi tätä tehdä. Mielumminhan mä elämästä nauttisinkin, mutta vaikka joka päivä yritän taistella tätä vastaan, ajaudun aina tekemään ja ajattelemaan "väärin".

      Poista
  4. Mua ärsyttää anorektikot. Mä ymmärrän että se on sairaus ja että ei kukaan sitä itselleen halua. Mut en vaan voi ymmärtää teidän päänsisäistä maailmaa, en usko että kukaan voi joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Se on vaan niin ristiriitaista: haluatte olla täydellisiä ja ilmeisesti se teille meinaa luurankomaisuutta laihuutta: muille se ei meinaa sitä. Te tunnutte samanaikaisesti sekä vihaavan että rakastavan sairauttanne.

    Isosiskoni kärsii myös syömishäiriöstä ja sitä tekee todella pahaa katella, ei tiiä yhtään että mitä vois tehdä. Osaisitko sä sanoa mikä vois auttaa, helpottaa oloa?

    Tarkotus ei ollut tolla alulla pahottaa mieltä. Toivottavasti tulet joskus kuntoon!

    VastaaPoista
  5. Siinäpä se onkin, kun sitä ei voi muut ymmärtää. Onhan se ehkä ristiriitaista, mutta kun mieli sanoo niin, on sitä vaikea kääntää muuksi. Viha-rakkaus suhde on ilmeistä, sillä sairaus tuo turvaa, mutta se myös kahlitsee etkä voi koskaan juosta sitä piiloon.

    Ikävä kuulla siskostasi! On varmasti rankkaa. Itse haluaisin, ettei tekemisiini puututtaisi liikaa, mutta osoitettaisi että välitetään kuitenkin. On hieman hankala antaa neuvoja, kun kaikki reagoivat avun antoon hieman eritavalla. Veikkaisin kuitenkin, että siskoasi varmasti helpottaisi, jos kertoisit olevasi hänelle tukena ja apuna koska tahansa ja että olet valmis auttamaan hänet pois sairauden kynsistä. Ettei hän ole eikä hänen tarvitse olla yksin.

    Kiitos! En pahoittanut mieltäni, kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä ja osasit esittää asiasi fiksusti. Kiitos siitä. :)

    VastaaPoista

Taikasanasi pelastavat päiväni ♥