Mä en tiedä enää, miten mulla menee ja mitä ajattelen. Tänään on ollut hyvä päivä, huono päivä, hyvä päivä, ok päivä ja nyt taas ahdistaa ja haluaisin olla olematta. Olen syönyt karkkia, mutta tapojeni vastaisesti olen onneksi osannut pitää sen suht kurissa. Kai tästä pitäisi vähän olla tyytyväinen? En tiedä. Haluaisin kovasti ottaa edes kaksi laksatiivia, mutten tiedä miten huomenna reagoin siihen ja illalla on tiedossa bileet ja päivällä kaverini tulee meille valmistautumaan. En tiedä, voinko siis ottaa.
Olen miettinyt viime päivinä osastoa ihan kamalasti. Toisaaltaa jopa haluaisin sinne, toisaalta en. Haluaisin sinne, jotta näkisin, voiko mua auttaa. Ja saisi olla kotoa pois. Toisaalta en halua, koska en voisi kontrolloida enää syömisiäni, en edes sitä vähää mitä nykyään. Enkä halua sanoa asiasta kotona, en ainakaan syytä.
Mun ei ole taas hyvä olla missään. Juuri nyt kotona tuntuu kamalalta, kaverin luona oli äsken ahdistavaa, ulkona oli ihana kävellä, mutta pelotti koko ajan että joku hyökkää jostain. Kaiken lisäksi tuntuu, että mun kaverit katoavat. Nykyään näen vain Piristäjää ja muita vain silloin tällöin, enemmän vain ohimennen tms.
Kauanko mieli jaksaa tällaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥