Mitä mä teen?

Miten mä eksyin tänne? Miksi mä etsin tän vanhan blogini ja aloin selailemaan läpi?

Viime kerrasta on todellakin vierähtänyt aikaa. Silti - juuri mikään ei ole muuttunut. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Olin viime marras-joulukuussa osastolla kuukauden, jonka jälkeen oli joululoma ja mut vaan siirrettiin kotiin. Nyt, 2.6, menin uudestaan samaiselle osastolle ja siellä olen edelleen. Kaksi viikkoa ja sitten katsotaan onko uloskirjaus. Olen ollut päiväpotilaana viimeiset kaksi viikkoa.

Mä en oikein tiedä, miksi kirjauduin ja aloin kirjottamaan. Muua jotenkin harmittaa, ettei mun ajatuksia ole ylhäällä juurikaan viimeisen vuoden ajalta. Muutamat raapustukset vihkossa, mutta muuten ei mitään. Ehkä mä haluan pitää jotain kirjaa taas.

En tiedä, mihin mun tie vie tästä. Mutta se on varmaa, että tässä kehossa, jonka olen osastolta saanut, normaalipainon alaraja jo lähentelee, en aio pysyä. En voi, en pysty, en halua. Liian oksettava, liian suuri, liian paljon.

Fucked up

"Ootko sä vähän laihtunut?"
Valhetta, kai psykiatrini yritti jotain järkeä takoa sanomalla näin, mutta en ole aikoihin kuullut mitään tällaisia lauseita. Väkisinkin heräsin pienestä horroksesta takaisin siihen huoneeseen.

Eilen söin kerralla kaksi tonnikalapurkkia. Siis yhdellä kertaa. Putkeen. Flippasin. En kuitenkaan tehnyt mitään typerää. Paitsi että jätin tänään menemättä kouluun. Sen sijaan huomasin aamulla, ettei vaaka näyttänyt enempää, joten päätin että voin syödä pullan ja kotona liiikaaa ruokaa kun kävin siellä. Tyhmä idea. Huono. Huono huono huono.

Kaikki on liikaa, mikään ei ole tarpeeksi vähän. Kiero ajatteluni on kieroutunut entisestään. Tai ei ole, mutta niin minulle pieni ääni joskus sanoo, sekä polilla niitä kerrotaan kovempaan ääneen. Eilen ostin kaupasta kolme tuotetta kerralla: kaksi pilttiä ja appelsiinin. Ylitin itseni menemällä vieläpä kauppaan, jota välttelen, jos ostan ruokaa. Toissapäivänä ostin vihdoin halvempaa maitoa, vaikka siinä on 8 kaloria enemmän.

N on tulossa ylihuomenna yöksi tai kahdeksi ja minä olen eilen ja varsinkin tänään syönyt valtavasti. Kroppani on muutenkin paljon löllömpi, kuin viime tapaamiskerralla, josta on pitkä aika. En tiedä kuinka selviän. Olen myös miettinyt, pitäisikö minun vihjata tästä asiasta edes muutamalla sanalla. Olen jo turvautunut muutamaan valheeseen, mutta en halua oppia hänen kanssaan siihen. En halua oppia siihen, että pian valehtelu on helpompaa. Sen jälkeen voin sanoa hyvästit ensimmäiselle ihmissuhteelle, jonka takia olen miettinyt, onko Diana sittenkään ikuisesti tärkein elämässäni.