keskiviikko 14. elokuuta 2013

Fucked up

"Ootko sä vähän laihtunut?"
Valhetta, kai psykiatrini yritti jotain järkeä takoa sanomalla näin, mutta en ole aikoihin kuullut mitään tällaisia lauseita. Väkisinkin heräsin pienestä horroksesta takaisin siihen huoneeseen.

Eilen söin kerralla kaksi tonnikalapurkkia. Siis yhdellä kertaa. Putkeen. Flippasin. En kuitenkaan tehnyt mitään typerää. Paitsi että jätin tänään menemättä kouluun. Sen sijaan huomasin aamulla, ettei vaaka näyttänyt enempää, joten päätin että voin syödä pullan ja kotona liiikaaa ruokaa kun kävin siellä. Tyhmä idea. Huono. Huono huono huono.


Kaikki on liikaa, mikään ei ole tarpeeksi vähän. Kiero ajatteluni on kieroutunut entisestään. Tai ei ole, mutta niin minulle pieni ääni joskus sanoo, sekä polilla niitä kerrotaan kovempaan ääneen. Eilen ostin kaupasta kolme tuotetta kerralla: kaksi pilttiä ja appelsiinin. Ylitin itseni menemällä vieläpä kauppaan, jota välttelen, jos ostan ruokaa. Toissapäivänä ostin vihdoin halvempaa maitoa, vaikka siinä on 8 kaloria enemmän.

N on tulossa ylihuomenna yöksi tai kahdeksi ja minä olen eilen ja varsinkin tänään syönyt valtavasti. Kroppani on muutenkin paljon löllömpi, kuin viime tapaamiskerralla, josta on pitkä aika. En tiedä kuinka selviän. Olen myös miettinyt, pitäisikö minun vihjata tästä asiasta edes muutamalla sanalla. Olen jo turvautunut muutamaan valheeseen, mutta en halua oppia hänen kanssaan siihen. En halua oppia siihen, että pian valehtelu on helpompaa. Sen jälkeen voin sanoa hyvästit ensimmäiselle ihmissuhteelle, jonka takia olen miettinyt, onko Diana sittenkään ikuisesti tärkein elämässäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taikasanasi pelastavat päiväni ♥