Tänään olen itkenyt kolmesti. Mun on edes turha yrittää kuvailla mun oloa, sille ei löydy enää sanoja. Olen lihonut, paino hipoo taas lukua 44. Olen läski ja lihava. Ympärilläni on ihraa ja mulla on järjetön pömppömaha. En halua kuulla yhtään "olet hyvä noin, oot laiha" kommenttia. Koska asia ei ole niin.
Olen aina halunnut salata tämän asian perheeltäni, mutta tällä hetkellä tunnen niin pahaa oloa ja vihaa, että mua ei kiinnosta. Mulla alkoi tänään kesäloma, kun otin pienen varaslähdön. Huomenna en syö, yritän myös olla torstain syömättä. Nyt kun olen niin hälläväliä tuulella siitä, mitä perheeni tuumaa, mua ei kiinnosta, vaikka olisin kuinka heikkona syömättömyyden takia. Yleensä olen yrittänyt sitä peitellä ja usein sen takia sortunut syömään jotain. Nyt mua ei haittaa, vaikka ne huomaisi. Ei enää. En aio enää elää huolehtien siitä, huolestuvatko muut minusta. Ei ole mitään mistä huolestua.
Yritän myös saada itseni lenkkeilemään. Viime viikolla kävin kolmena päivänä peräkkäin 5.5km lenkin ja kyllähän se sai paremman olon aikaan, kun ei vain löhönnyt vaikka matka ei kovin pitkä olekaan. Harmittaa, että putki katkesi viikonlopun kiireiden takia. Onneksi nyt on kuitenkin loma, eikä ole velvollisuuksia. Tieni laihuuteen voi alkaa, ja mä haluan nyt pystyä siihen.
Eksyin blogiisi nyt ensimmäistä kertaa. Tsemppiä ihan hirveästi! Itseinho, läskiahdistus, masennus ja epäonnistumiset ovat nykyään itsellenikin aivan liian tuttuja. Joten voimia! En tiedä, piristääkö, mutta; uskon, että blogisi tulee auttamaan minua jaksamaan.
VastaaPoistaT. Myhme
Ikävä kuulla. :c koko kommenttisi piristi, mutta se, että joku kertoo että blogini voi auttaa jotakuta, merkitsee suuresti.
PoistaKiitos ja tsemppiä myös sinne!