I'm just about to fall apart

Mua pelottaa, että tulen pian hulluksi. Mun pää ei yksinkertaisesti kestä enää.

Olen alkanut taas puhumattomaksi. En puhu enää kenellekään. Piristäjälle saatan mainita, että on paha olla. Enkelille kerroin osastomahdollisuudesta silloin kun kuulin siitä psykiatriltani. Muuten vaikenen. Ja sen teen jatkossakin, koska en vain pysty puhumaan. En edes halua.

Hetken aikaa meni, että timmit kropat näyttivät hyviltä ja luurankomaisuus väistyi hieman sivulle. Nyt olen pari päivää katsellut ja selannut pelkkiä luisevia ja kulmikkaita tyttöjä. Oh, kuinka mikään voi näyttää noin kauniilta! Mua ahdistaa se, että mulla on niin kovin pitkä matka tuohon. Olen niin pehmeä, ympärilläni on kolmen ihmiset edestä tavaraa. En ymmärrä enää kuinka selviän tästä.