Fuck my non-existent self-control

Aamupaino: 43,9kg.
Järkytyin, veri pakeni kasvoilta. Olen niin uupunut tähän, en jaksa enää taistella.

Kello kuuteen mennessä olin juonut vain kupillisen teetä. En mä mitään muuta olisi saanutkaan ottaa. Päätin jo aamulla ennen vaa'alle astumista, että tänään en syö. Siihen kuuteen asti se onnistuikin, mutta sen jälkeen olen syönyt liikaa pannaria sekä sellaista kermavaahto-banaani-karkki mössöä aivan vitusti. Mun ahdistus ei ole pitkään aikaan ollut näin huipussaan, en tiedä mitä tehdä. En voi mennä oksentamaan, sillä otin laksoja ja yritän ne pitää sisälläni. Mutta kun tämä olo on sietämätön.

Tiedostan mun jokaisen raajan ja kehonosan. Mun maha on tuhannella makkaralla ja reidet tursuaa. 

Mä en toivo tällä hetkellä muuta kuin että ihan oikeasti kuolisin.

It's strange when you feel like this

Aamupaino: ei tietoa.
Ahdistaa vain ihan vähäsen onneksi. Toivon kuitenkin, että pääsen livahtamaan vaa'alle jossain välissä.

Sain juuri ehkä maailman parhaimman ja eniten minunlaiseni työssäoppimispaikan, jonne olen menossa hyvän kaverini kanssa (pelkäsimme jo, että joudumme kouluun muihin hommiin), ensimmäinen virallinen lomapäivä, ostin läjän meikkejä, valo tulvii ikkunasta valaisten huoneeni (olen korviani myöten täynnä talven aiheuttamaa pimeyttä!!!), hyvä musiikki soi ja kohta alan venyttelemään. Tuntuu, ettei tänään ehkä tarvitse ahdistua mistään. Ihme, sillä peilistä ei katsonut litteä mahainen ja laiha tyttö, kyllä se pömppis ja jättireidet sielä vieläkin oli, mutta yritän olla välittämättä. Ehkä tämä kamala nälkä tekee oloni paremmaksi. Eikä minulla ole aikomustakaan antautua. 


Musta tuntuu hyvältä.
Toivottavasti teidänkin päivä on kiva! :)

Sekavuus

Keiju täällä.
Tiuku täöällä.
Pieni känni täällä.

Sekavuus. Lihavuus. Häpeä.
Halu kaikkeen. Ihmiseen. Ruokaan. Juomaan.

Olen sekaisin. Rankaisen vielä itseäni.
Kunhan olen selvinpäin ja yksin - keksin tarpeeksi hyvän ratkaisun.

AHDISTAA LIIKAA nyt.
Enkä voi edes totella Dianaa, vaikka hänen äänensä huutaa ja pian kaikuu päässäni jyskyttävään tahtiin.
Kuolen.

Sirpaleita siroteltuina kolmelle päivälle

Aamupaino: 42.9kg.

Huokaisin hieman helpotuksesta, ettei se ollut noussut. Huomenna en tosin tiedä, uskallanko astua vaa'alle.. Pakkohan se on.

Ok tää on lähes täydellistä..

Keiju on täällä. Ei siis meillä, mut hoodeilla. Musta on ihana nähdä sitä, mutta en voi sille mitään, että samalla mua myös vituttaa, koska viikonlopuksi se tulee meille. Lauantaina olisin vihdoin saanut olla yksin kotona, jota olen odottanut jo pari kuukautta - siitä asti kun sain kuulla että porukoilla on menoa. Nyt sekin on sirpaleina. Miksei mikään mene ikinä niin kuin haluaisin? Mun pitää keksiä tekosyitä, ettei pidetä bileitä sillon. Mä en jaksa Keijua kännissä, se esittää mun kavereiden nähden jotka on kyllä nykyään senkin hyviä kavereita, vetää jotain roolia. Se saa mut raivonpartaalle. Miksei se voi olla se sama oma ihana itsensä silloinkin?

Täytynee taas kerran niellä vain paska mitä mulle syötetään ja hymyillä.

I can't put into words how I feel

Aamu maanantaina oli lähes 44kg, vaaka näytti 43.9kg. Olisin rojahtanut maahan ja itkenyt, mutta oli kamala kiire töihin. Oli kasattava pää ja lähdettävä. Nyt paino oli tänään jotain 43.6kg jos oikein muistan, liikaa kuitenkin.

Tänään piti salin kutsua, mutta sen sijaan olin Piristäjän kanssa meillä ja söin pienen annoksen riisiä ja kanaa, kaksi pientä leipäpalaa ja hieman myöhemmin yhden lämppärileivän.............. OLIN KUVOTTAVA hyi eikö mulla ole mitään kontrollia, mua ahdistaa. Mua niin AHDISTAA.

Mun oloni ei voisi olla enempää ↑ Mulla oli suunniteltuna mitä syön ja lisäksi piti salille mennä hankkimaan lukemia, jotta olisin saanut kulutukset reippaasti miinukselle. Mutta EI. Tämä ottaa ja syö, levittää persettään ja lihoo. Ok puolustuksena, että kotiin tullessa iski kyllä migreeni.
En muista milloin viimeksi oli tällainen ahdistus. 
Mulla on ihan kauhea olo, ihan panikoiva. En tiedä mitä ajatella tai pitäisikö tehdä jotain. Huomenna on toiseksi viimeinen päivä töissä, mutta en taida mennä. En vain pysty.

Turhaa ajatustenpurkausta

Olen käynyt viimeks perjantaina vaa'alla. Ahdistaa. Haluan tietää painoni. En halua nähdä isoa lukua. Minun ei siis pitäisi nousta sille. On kuitenkin kamalampi olla epätietoisuudessa kuin nähdä se suuri luku. Ehkä.

Mun päähän ei mahdu yhtäkään järkevää ajatusta. Mä vain tuijotan taas tyhjää. Toivon ettei kukaan tule huoneeseeni. En jaksa kysymyksiä. En jaksa kuunnella kokonaisia lauseita ja yrittää vastata niihin. En jaksa mitään. Mua masentaa ajatella, että joudun joskus vielä nousemaan tästä sängystä. En halua. En jaksa huomenna herätä aikaisin ja yrittää selviytyä iltapäivään asti, jotta voisin taas vain käydä makaamaan sängylle väsyneenä.

Mitä järkeä siinäkin on? Ei mitään.

Mitä järkeä mun elämässä on? Ei mitään.

I wanna leave and I wanna stay

I'm so confused, so hard to choose

Can't run from you

Aamupaino: 43,2kg.
Kuten myös eilen ja toissapäivänäkin.

Mietin äsken, silmänräpäyksen ajan, että ehkä mä olisin ihan ok näin. Ehkä voisin hetken aikaa pysyä tässä painossa ja pienen tauon jälkeen alkaa taas laihduttamaan.

Hyvin nopeasti palasin kuitenkin kuvitelmistani, haaveistani takaisin todellisuuteen. Eihän se ole mahdollista. En mä varmaan enää ikinä ajattele normaalisti, pääse eroon Dianasta. Miksi siis edes vaivautuisin näkemään muutaman vuoden vaivan parantumisen eteen, kun en tästä kuopasta kuitenkaan enää nouse? En miksikään.

Laksatiiveistakin on näköjään tullut joka viikonloppuinen tapa.. Olen viime viikkojen aikana saattanut ottaa sekä perjantaina että lauantaina. En vain osaa olla ottamatta. Olen säälittävä. Taas.

No one can help me there

I know this pain has gone too far

The fear is now so loud

Kuva fiiliksien kera

Aamupaino: 43.7kg ja aloin lähes itkemään.
Kotiin tullessani vaaka näytti 43.2kg?

Kuvan otin päivällä kierrellessäni kauppoja ruokatauolla, jonka aina käytän liikkeissä pyörimiseen. Tällä hetkellä näytän tuolta plus viismiljoonaa ylimääräistä ihrasolua ympäri kehoani ja mahani näyttää siltä, kuin olisin juuri synnyttämäisilläni. Miksi mun pitikin juoda niin paljon mehua? Miksi söin karkkia? Vittu mä olen heikko!

Mua niin ahdistaa. Niin paljon.

Why won't they let me be?

Twisting and turning, unable to sleep

Will the voices ever stop?

My thoughts speak louder the more I resist

And they're driving me insane, do the ever go?

Inside I'm a danger to myself

I'm a danger to myself

Inside I'm a prisoner of my own hell

My own hell

Can't take this anymore

Mä en ole jaksanut avata bloggeria. Mä en ole jaksanut edes teidän blogeja lukea. Mun kiinnostus laihdutukseen on nolla, mutta en voi silti olla ajattelematta, koska lihominen ahdistaa liikaa.

Mietin, olenko koskaan enää normaali? Voinko enää ikinä ajatella muuta kuin tätä? Voinko enää ikinä laittaa suuhuni jotain ajatelematta mitä siitä seuraa? Onko mahdollista, että pääsen joskus tästä eroon?
Vastaus on mitä todennäköisimmin EI.

Vihaan mun elämää. Voi kumpa voisin edes yhden päivän olla joku toinen. En edes näe mitään pointtia mun elämässä. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet kamalia. En jaksa. Mitään.

50 lukijaa

Huomasin kirjautuessani sisään, että teitähän on jo paljon! Hui. Blogia aloittaessani ajattelin, että tätä lukisi ehkä 10-15 ihmistä maksimissaan. :D

Nyt mulla olisikin kaksi kysymystä teille:

1. Onko teillä mitään toiveita tän blogin suhteen, enemmän tai vähemmän jotain? Risuja ja ruusuja. Kertokaa.

2. Kuinka monta siellä on teitä lukemassa anonyymisti/whateva?

Ja haluan kiittää teitä kaikkia, kun jaksatte lukea mun jorinoita ja valitteluja ja vielä tukeakin! Olette ihania. ♥

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Aamupaino: 42,8kg.
Astuin vaa'alle kolme kertaa, sillä en uskonut lukua, -600g eilisestä. Olenkohan ollut säästöllä tms? En osaa millään muulla selittää tuota. En kyllä usko että olisin säästölläkään ollut mutta wtf?

Nyt olen mättänyt sipsiä ja karkkia, kaikkea paskaa. Huominen paino on varmaan sen +600g joten olen taas lähtöpisteessä. Miks vitussa mä aina pilaan kaiken?
Kävin tänään kuitenkin töiden jälkeen ostamassa laksoja, vähän hirvitti, mutta selvisin. Apteekista selvittyäni hymy levisi huulilleni. 


Nyt yritän pitää pääni kasassa yöhön/aamuun asti, kunnes laksat alkavat vaikuttaa. Tiesinhän mä, etten voisi olla ilman. Mutta toisaalta - mua ei edes haittaa.

Mun olo on outo. Mä vain haluaisin eksyä, kadota tähän maailmaan taas totaalisesti. Mä haluan täyttää tyhjiön sisälläni. Haluan täyttää sen jollain. Dianalla. Mä vain toivon, että Diana siirtäisi mun ajatukset sivuun, kontrolloisi niitä. Mn ei tarvitsisi enää huolehtia itse mistään, Diana tekisi sen mun puolesta.

I take too much space

Aamupaino: 43,4kg.

Mun tekee mieli oksentaa ulos kaikki mitä mun sisällä on. Huominen aamupaino on varmaan +500g, mutta onneksi en pääse käymään vaa'alla.

Laksatkin on loppu. Pakko ehkä kehdata ostaa niitä huomenna, en selviä viikonlopusta muuten. Haluan huomenna niitä, tarvitsen niitä koska olen säälittävä läski. Haluan tämän paskan ulos edes jotenkin.