Kuten myös eilen ja toissapäivänäkin.
Mietin äsken, silmänräpäyksen ajan, että ehkä mä olisin ihan ok näin. Ehkä voisin hetken aikaa pysyä tässä painossa ja pienen tauon jälkeen alkaa taas laihduttamaan.
Hyvin nopeasti palasin kuitenkin kuvitelmistani, haaveistani takaisin todellisuuteen. Eihän se ole mahdollista. En mä varmaan enää ikinä ajattele normaalisti, pääse eroon Dianasta. Miksi siis edes vaivautuisin näkemään muutaman vuoden vaivan parantumisen eteen, kun en tästä kuopasta kuitenkaan enää nouse? En miksikään.
Laksatiiveistakin on näköjään tullut joka viikonloppuinen tapa.. Olen viime viikkojen aikana saattanut ottaa sekä perjantaina että lauantaina. En vain osaa olla ottamatta. Olen säälittävä. Taas.
No one can help me there
I know this pain has gone too far
The fear is now so loud
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥