It's strange when you feel like this

Aamupaino: ei tietoa.
Ahdistaa vain ihan vähäsen onneksi. Toivon kuitenkin, että pääsen livahtamaan vaa'alle jossain välissä.

Sain juuri ehkä maailman parhaimman ja eniten minunlaiseni työssäoppimispaikan, jonne olen menossa hyvän kaverini kanssa (pelkäsimme jo, että joudumme kouluun muihin hommiin), ensimmäinen virallinen lomapäivä, ostin läjän meikkejä, valo tulvii ikkunasta valaisten huoneeni (olen korviani myöten täynnä talven aiheuttamaa pimeyttä!!!), hyvä musiikki soi ja kohta alan venyttelemään. Tuntuu, ettei tänään ehkä tarvitse ahdistua mistään. Ihme, sillä peilistä ei katsonut litteä mahainen ja laiha tyttö, kyllä se pömppis ja jättireidet sielä vieläkin oli, mutta yritän olla välittämättä. Ehkä tämä kamala nälkä tekee oloni paremmaksi. Eikä minulla ole aikomustakaan antautua. 


Musta tuntuu hyvältä.
Toivottavasti teidänkin päivä on kiva! :)