Sirpaleita siroteltuina kolmelle päivälle

Aamupaino: 42.9kg.

Huokaisin hieman helpotuksesta, ettei se ollut noussut. Huomenna en tosin tiedä, uskallanko astua vaa'alle.. Pakkohan se on.

Ok tää on lähes täydellistä..

Keiju on täällä. Ei siis meillä, mut hoodeilla. Musta on ihana nähdä sitä, mutta en voi sille mitään, että samalla mua myös vituttaa, koska viikonlopuksi se tulee meille. Lauantaina olisin vihdoin saanut olla yksin kotona, jota olen odottanut jo pari kuukautta - siitä asti kun sain kuulla että porukoilla on menoa. Nyt sekin on sirpaleina. Miksei mikään mene ikinä niin kuin haluaisin? Mun pitää keksiä tekosyitä, ettei pidetä bileitä sillon. Mä en jaksa Keijua kännissä, se esittää mun kavereiden nähden jotka on kyllä nykyään senkin hyviä kavereita, vetää jotain roolia. Se saa mut raivonpartaalle. Miksei se voi olla se sama oma ihana itsensä silloinkin?

Täytynee taas kerran niellä vain paska mitä mulle syötetään ja hymyillä.