Hello, Diana

En jäänytkään yksin kotiin muiden lähtiessä kauppaan. Mörkö ei jätä mua koskaan. Ensimmäistä kertaa hän kuiskasi nimensä korvaani, hän on Diana. Eikä hän ole mörkö, hän on täydellisyys.

Mun piti olla tänään tee&piltti linjalla. Pilttiä ei ollut, otin leivän. Lisäksi kaksi kourallista juustonaksuja. Diana käski minun sanoa hei kylmälle, posliiniselle ystävällemme. Kuuntelin käskyä, tottelin. Diana oli vihainen, koska en saanut ulos kaikkia saastoja. Hän käski minun jumpata. 100 x-hyppyä, 50 vatsaa, 100 x-hyppyä, pieni tauko, 50 vatsaa. Tuo ei riitä! En jaksanut enempää, olen vain vitun laiska läski. Myöhemmin sitten, tuplana.

Olen salaa vihainen Dianalle, mutta tiedän, että hän vain yrittää auttaa. Dianan kaltaista apua ei saa psykiatreilta, ei ystäviltä eikä netistä. Dianan avulla löydän tien täydellisyyteen. Sen jälkeen nauran paskaisesti kaikille, ketkä yrittivät häätää Dianan. Silloin mulla on varaa nauraa, koska mä olen täydellinen.

I'm gonna be pretty

Aamupaino: 43,6kg.

Silmäkulmassa pieni vekki, leuka turvonnut ja mustelmilla, naama osittain turvoksissa. Leuka sekä leukaluu niin kipeä, että pureminen sattuu liikaa. Puolta naamaa särkee ja pistelee. Pyörryin hetki sitten suorilta jaloilta, kun nousin seisomaan. Muutama askel ja PAM. 

Musta on tulossa kaunis ja hauras. Täydellinen.
Tää oli paras joululahja.

This makes no sense

Mä tunnen ahdistusta. Mä tunnen vihaa. Mä tunnen kuristuneisuutta. Mä tunnen kaiken olevan turhaa. Mä tunnen surua. Mä tunnen kuvotusta. Mä tunnen pelkkää mustuutta mielessäni. Mä tunnen hajoavani kohta. Mä tunnen umpikujan olevan seuraavan kulman takana. 

Mun keuhkot puristuu kasaan. Voi kun ne vain särkyisivät.

Mä olen ihan äärimmäisen kateellinen ihmisille, joilla ei ole tän mittakaavan suuruisia ongelmia ulkonäön suhteen. Mä kadehdin joka päivä monien tuntien ajan ihmisiä, jotka eivät joka kerta katsoessaan peiliin meinaa purskahtaa itkuun. Mä kadehdin myös niitä, jotka istuessaan eivät ajattele sitä, kuinka niiden läskit painautuu ja tursuaa joka puolelta ja mahamakkarat ilmesty kerroksittain vyötärölle. Miten ne pystyy vain istumaan ajattelematta miten niiden kroppa menee? Mä kadehdin myös niitä, jotka voivat istua paikallaan ilman, että ne haluaa vispata jalkaa, jotta palaisi edes muutama kalori. Mä kadehdin ihmisiä, jotka voivat kävellä ilman, että ne ajattelee, kuinka niiden reidet nyt hölskyy. Mä kadehdin ihmisiä, jotka voivat syödä ja elää normaalisti ajattelematta, miten paljon vaaka seuraavan kerran näyttää.

Mä en tajua itseäni. Maailmassa ei ole mitään mitä haluaisin yhtä paljon kuin olla täydellinen. Kuulostan aivan helvetin itsekkäältä, tiedän, mutta minkäs sille voi. Totta kai mua kiinnostaa muutkin asiat, mutta eniten mä riemastun kun vaaka näyttää vähemmän, kun löydän vaatteen joka näyttää hyvältä päällä, kun saan meikattua nätisti, kun saan hiukset hyvin. Niin se vain on. Mutta mä en voi ymmärtää sitä, miksi mä elän näin. Jos mä voisin saada itsestäni laihan, miksi mä syön ja mässäilen? Miksi mä en tekisi vähän työtä sen eteen, että musta tulis täydellinen. Sen jälkeen voisin elääkin enemmän. Nyt mun elämä tuhlaantuu vain siihen, että itken kuinka ruma, ällöttävä ja hirveä läski mä olen. Mä en halua enkä jaksa elää näin! 

Mä haluan muuttua tuosta peilistä tuijottavasta tytöstä peiliin tuijottavaksi. Mä haluan onnistua. Mun sanat ei enää edes riitä kuvailemaan sitä mitä ajattelen.

Say anything you like to me. You can't hate me more than I hate myself.

I do believe in fairies

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Että vastatuulessakin lentää jaksaisi

Kovat oli ajat ollu hällä takana,

Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?

Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan

Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

Chisu ei kuulu mun suosikkeihin, mutta Yksinäisen keijun tarina -biisistä on tullu mulle tosi tärkeä. Usein tätä kuunnellessa huomaan ajattelevani vain sitä, kuinka mä haluan tulla mahdollisimman samanlaiseksi kuin keijut. Vaikka se olisi surullinen ja yksinäinen. Ne on silti täydellisiä aina. 

Mä toivon, että tää biisi joskus kuvaisi mua. Että kuolisin sitten vaikka koko tyhmään sairauteen, mutta kunhan olen keijunlainen. Pieni, siro, täydellinen. Haluan tän biisin soivan mun hautajaisissa, eikä se käy, ellen ole kuin keiju.

Tosin tätä menoa en ikinä ole keijumainen. Fail fail fail. Illat on kamalia. Mun läskit ei kohta enää mahdu minnekkään.

Voisinko ottaa joku ilta yhden lääkepillerin sijasta vaikka seitsemän? 

Do not eat - become perfect

CTRL 3663

Musteella kirjoitettuna ranteeseen, muistutuksena.

En halua paljastaa mitä se tarkoittaa, se on mun oma kannustin. 

Olen syönyt nyt lähiaikoina tuntematta kamalaa ahdistusta. Se on outoa enkä osaa kuvitella, että se on ollut edes mahdollista. Olen kuitenkin käynyt vaa'alla eikä luku ole onneksi sentään noussut. Tosin ei se ole laskenutkaan..

Tuntuu, että syöminen on nykyään liian helppoa, lähes pakollista. Ehkä syön, jotta tuntisin edes jotain? En ole varma kyllä mitä tunnen, mutta kai yritän syömisellä täyttää tätä tyhjyyttä mun sisällä. Harmi vaan ettei se onnistu. 

Kuolen jos lihon yhtään tästä. Ihan oikeasti kuolen. Ajattelin, että maanantaista eteen päin paastoaisin niin pitkälle kun voin. Mä todella yritän olla feilaamatta. 

Mä haluan täydellisen kropan. Mä haluan olla täydellinen kokonaan. Mun täytyy olla.

Mun maailma on kuin rikkoutunut lasi. Säpäleitä ympäriinsä.

Haluan ne säpäleet takaisin yhteen ehjäksi lasiksi.

Saan sen olemalla täydellinen - ehjä lasi.

Eihän kukaan huoli rikottua lasia. Kaikki valitsevat ehjän lasin. Täydellisen lasin.