CTRL 3663
Musteella kirjoitettuna ranteeseen, muistutuksena.
En halua paljastaa mitä se tarkoittaa, se on mun oma kannustin.
Olen syönyt nyt lähiaikoina tuntematta kamalaa ahdistusta. Se on outoa enkä osaa kuvitella, että se on ollut edes mahdollista. Olen kuitenkin käynyt vaa'alla eikä luku ole onneksi sentään noussut. Tosin ei se ole laskenutkaan..
Tuntuu, että syöminen on nykyään liian helppoa, lähes pakollista. Ehkä syön, jotta tuntisin edes jotain? En ole varma kyllä mitä tunnen, mutta kai yritän syömisellä täyttää tätä tyhjyyttä mun sisällä. Harmi vaan ettei se onnistu.
Kuolen jos lihon yhtään tästä. Ihan oikeasti kuolen. Ajattelin, että maanantaista eteen päin paastoaisin niin pitkälle kun voin. Mä todella yritän olla feilaamatta.
Mä haluan täydellisen kropan. Mä haluan olla täydellinen kokonaan. Mun täytyy olla.
Mun maailma on kuin rikkoutunut lasi. Säpäleitä ympäriinsä.
Haluan ne säpäleet takaisin yhteen ehjäksi lasiksi.
Saan sen olemalla täydellinen - ehjä lasi.
Eihän kukaan huoli rikottua lasia. Kaikki valitsevat ehjän lasin. Täydellisen lasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥