Kaikki on niin sekaisin, että ihmettelen kuinka vielä olen yhtenä palana. Eilen olin hetken sitä mieltä, että jos saisin tukea edes joltain, oikeasti
tukea, voisin selvitä tästä. Olin varma, että olisin sitä mieltä vielä tänään. En ole tuntenut niin kovaa tahdonvoimaa varmaan vielä koskaan.
Nyt olen kuitenkin taas odottamassa koulun alkua, jotta en voi syödä, pääsen koulusta helposti salille ja voin alkaa pienentyä.
Olen säälittävästi levinnyt joka suuntaan aivan valtavasti. En halua edes hengittää, sillä tunnen joka paikkani liikkuvan ja höllyvän. Mua vituttaa, kun vain valitan tännekin nyt.
Mua ahdistaa kamalasti, kun ajattelen koulua. Haluan jo kovasti sen alkavan, mutta kuinka mä
kehtaan mennä sinne, kun olen varmaan tuplasti isompi kuin keväällä ja mun hiuksetkin on niin pahasti keskellä muutos prosessia, että jo pelkästään niiden takia näytän kamalalta. Mä niin suunnittelin loman alkaessa, että mulla on täydelliset hiukset ja painan maksimissaan 38kg sitten kun koulu taas alkaa. Mutta ei. Mä en koskaan muutu. Mä vain pilaan kaiken.
Voi tunnen niin samoin kuin sinä. Alkukesästä päätin olla koulun alkaessa edellistä täydellisempi. ja 7 kiloa lisää tuli.
VastaaPoistaMyös tuo vahvuus läpäisi minut aaltomaisesti muutama päivä sitten, mutta ei. Nyt se on poissa. miten kehtaan, VOIN mennä kouluun?! en ymmärrä. Itsekin odotan koulun alkua; ei ole aikaa syödä. toivottavasti.
Ah tuntuu kuin nämä ajatukset vaan puristaisi välillä kasaan ja yhtäkkiä ei tunnekaan mitään ja kaikki on vaan 'ihan sama'.
PoistaEniten nyt harmittaa juurikin tuo lisäkilojen tulo - muutama kilo lisää matkaa taas pienemmäksi, juuri kun oli saanut niitä otettua pois ja sitten parissa kuukaudessa saa tällaisen kaaoksen aikaan.
On tämä vaan niin perseestä.
kuinka paljon sä nyt painat?
VastaaPoistamä en itseasissa tiedä, tai siis en ole pariin päivään käynyt vaa'alla. liian pelottavaa.
Poistaviimeksi kuitenkin pärähti ruutuun jotain hieman päälle 45..