Kuka olet, peilikuva?

Tuntuu kuin viime päivityksestä olisi ikuisuus. Ajatukseni ja ajantajuni ovat sekaisin. Peilikin on sekaisin. Vaaka on ainut selvä asia. Vaaka näytti enemmän taas. Peili näytti enemmän ja seuraavana päivänä olin sopiva. Korvaani kuiskailtiin minun olevan hyvä näin. Söin usean päivän ilman tuskaa. Aivan liikaa. Hirvittävästi. Aivan sama, olen kuvottava mutta miksi minun pitäisi olla enempää? Oli hyvä olla. 

Yhtäkkiä en voinutkaan verhoutua löysiin kotivaatteisiin. Pitäisi lähteä ihmistenilmoille. Siitä sanasta on tullut kirosana korvilleni. Olenkin yhtäkkiä kuvottavampi kuin vuoteen, olenhan lihavampi kuin vuoteen. En löydä vaatteita. Naamakin on levinnyt. Onneksi ei tarvitsekaan lähteä. En edes halua. "Missä kaikki on, miks oot vaan kotona?" "Äiti, mua ei huvita enkä halua. Ei mua oikeesti kiinnosta mennä minnekkään" naurahdan vastaukseksi ja äiti hyväksyy sen. 

Mun laksat loppu viikko sitten. En ole ostanut uusia. Ei ole kyllä rahaakaan. Taidan kuitenkin sortua pian. Ehkä huomenna, kun on pakko käydä kaupungissa. Toisaalta menen sinne mielelläni, koska saan ostettua lippuni, jolla saan palan taivasta. Näen Pelastajan viikonloppuna. Hetken saan olla taas elossa ja onnellinen. Mua itkettää ajatella, että näen ne taas. Mulla on niin kovin kova ikävä.