Näit ettei voinut lohduttaa
lintusi surun murtamaa
Sillä mä pelkään siipiä
En tahdo vielä lähteä
vaikka se kantais varoen
ja kotiin vie
Olen siinä pisteessä, että tiedän olevani vanki. Vanki, joka ei voi elää normaalia elämää enää. Pikkuserkkuni olivat täällä viisi päivää, jonka aikana söimme aivan h e l v e t i s t i. Etenkin karkkia. Lihoin. Vaaka näytti äsken 44.4kg. Näen peilistä itseni, mutten mahdu siihen enää kokonaan. Mua ahdistaa, että mun lapsuudenystävä on tänään tullut Helsingistä, laiha ja täydellinen tyttö. Mun pitää nähdä sitä. En voi. Haluan, mutten tiedä miten pystyn siihen.
Olen myös järkyttynyt nykyisestä BMIstäni. Ja huomasin, että tavoitepaino 37 ei tyydytä minua alkuunkaan. 35 kuulostaa hyvältä, 34 vielä paremmalta. Haluan, että voin sanoa joku päivä laihtuneeni 10 kiloa. Olen aina ajatellut jonkun sanoessa "olen laihtunut 10 kiloa" että ompas se ollut läski sitten. Nyt huomaan, että minustakin on tullut oikeasti läski, koska minun täytyy myös sanoa nuo sanat joskus. Haluan sanoa ne.
Kaiken lisäksi viime perjantai oli kamala. Kukaan kavereistani ei soittanut, että olenko tulossa baariin milloin. Pyysin ainakin Enkeliä soittamaan, kun he tietäisivät koska ovat menossa. Yhtäkkiä heräsin kymmeneltä illalla ja tarkistin puhelimeni - ei soittoja. Menin kuitenkin käymään, ja se oli suuri virhe. Vuodatin jopa kolme kyyneltä Piristäjälle. Tiukulla on uusi muija. Yhteinen kaverimme. Mukava. Nätti. Todella laiha, sillä on vissiin jokin syömishäiriö, en ole ihan varma. Tunnen itseni entistä rumemmaksi ja kamalammaksi. Totta kai Tiuku halusi jonkun laihemman, täydellisemmän.
Mä niin kuin tanssija nuorallani kuljen
silmät pelkoni eessä suljen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥