Why the monsters can't leave me alone?

Mulla on täysin tunteeton olo. Ehkä mä taas turruin siihen ylitsepääsemättömän paskaan oloon, että se kääntyi tunnottomuuteen. En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto.. 

Tuijotan vain eteeni lasittuneena. Silmätkin sumenevat kun en muista räpytellä.

Mä olen taas yksi suuri FAIL. Päätin olla lähes kokonaan syömättä tämän päivän. Tulin kotiin - näin suklaakarkkeja ja söin pari sekä pari muuta karkkia. EI TÄSTÄ TULE MITÄÄN! En edes oksentanut, koska "porukat on vielä kotona, ne voi kuulla". Mä vihaan itseäni niin paljon. Niin paljon etten kohta enää kestä. Aamupainokin oli taas tänään 45,1kg. Hyivv.

Lisäksi mun oli tarkoitus mennä Enkelin luo tanssimaan tanssimatolla. Siellä on myös Piristäjä sekä yksi toinen kaveri. En mennyt. Mä tunnen syyllisyyttä, mutta mä en nyt jaksa. En halua mennä sinne hyppimään ja heilumaan löllöjeni kanssa, vaikka siinä palaisikin kaloreita eikä olisi mahdollisuutta syödä niin kuin kotona. Ja Enkelin luona on tosi kylmä, siinäkin palaisi kaloreita. Tällaisina hetkinä mä mietin, miksi mulla edes on enää noin ihania ystäviä, jotka jaksavat mua.

Otin taas laksoja äsken hätäpäissäni. Se on jo toinen kerta tällä viikolla. Yleensä otan niitä kerran 1-2 kuukaudessa. Mua pelottaa, että ne loppuu kohta. Otan niitä meidän lääkekaapista aina itselleni muutaman jemmaan. Kukaan ei onneksi ehkä huomaa niitä katoavan sieltä, sillä kukaan ei käytä niitä. Kaiken lisäksi ne ovat tainneet mennä jo vanhaksi kuukausia sitten, mutta hyvin ne on toimineet.

Huomenna mä siis taas tyhjenen, saan hyvän olon. Tyhjän olon. Enkä feilaa syömisiä, sillä en syö. Mun on pakko onnistua.