What should I do when my nightmares are better than reality ?
Luulin, ettei mua voisi ahdistaa enää enempää, kuin mitä olen tähän asti kokenut. Nyt tiedän, että olin väärässä. En voi edes kuvailla mun tän hetkistä oloa. Syömisistä en halua edes puhua saatika vaa'an näyttämästä luvusta. Olen niin saatanan säälittävä.
Pahinta on se, etten tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Syönkö holtittomasti? Voinko paastota? Olenko vain tekemättä mitään vai lähdenkö lenkille? Mikä vittu mua vaivaa, mä voin itse päättää mun elämästä ja silti mä vain syön löllytellen läskejäni peilin edessä itkien sitä kuinka saatanan kuvottava hirviö olen. Sen sijaan voisin lenkkeillä ja olla syömättä, treenata ja laihduttaa. Miksi mä olen näin huono?
En viitsi edes kirjoittaa että "Nyt lopetan syömisen, mulla on uudet säännöt, noudatan niitä, liikun enemmän" koska masentuisin vain enemmän jossen en tottelisi. Mutta jotain tälle tilaneelle on tehtävä. Muuten en edes halua tietää, mitä teen - pelkään jo kaikkia vaihtoehtoja mitä tekisin, sillä en ole omaitseni siinä hetkessä, kun ahdistun liikaa.
There's no way out of this dark place
No hope, no future
I know I can't be free
But I can't see another way
I can't face another day
No hope, no future
I know I can't be free
But I can't see another way
I can't face another day
Voi kiitos ihana kommentista! Ei minusta tarvi olla huolissaan. Koitappas keskittyä itseesi!! Ei tämäkään kovin iloiselta kuulosta. Ei mikään tee susta säälittävää tai huonoa! (Itsellänikin on sama olo.)
VastaaPoistaKäytkö sä puhumassa jollekkin?
Hurjasti voimia myös sinne ♥
No joo, ei täältäkään kyllä ehkä kovin iloista fiilistä löydä.
VastaaPoistaKäyn kerran viikossa nuorisopsykiatrilla, mutta siitä ei ole yhtikäs mitään apua. Olen kohta melkein vuoden käynyt. Lääkkeitä söin myös päälle kuukauden lääkärin määräyksestä, mutta ne lopetin omasta toimesta parisen viikkoa sitten kun pelkäsin lihomista.
Ja kiitos kiitos ♥