Don't hide your happiness if it's rare

Aloittamani harrastus on siis tankotanssi. Mun on nyt vain pakko kertoa tästä, koska tunnen sisälläni sellaista intoa ja iloa, jonka olin jo lähes unohtanut. Tämä on erilaista. Tänään olin jo kahden vaiheilla uskallanko lähteä vai en, sillä vaatetta minulla on tunnilla nykyään vain alushousujen ja topin verran. Voitte vain kuvitella, millaiset ahdistukset tällainen vaatetus saa aikaan pelkästään yksinollessa saatika paikassa, jossa on muitakin. Onneksi en kuitenkaan jäänyt, mä olen lähes järkyttynyt siitä, miten suhtauduin tänään - mä en ajatellut mun läskejä. Mä en miettinyt ollenkaan sitä, mitä muut mun kropasta ajattelee tai peilaillessani kuinka liikkeitä teen, en kiinnittänyt juuri laiskinkaan huomiota tankoa vasten puristuviin reisiläskeihini tai kasaan painuviin mahamakkaroihini. Mä olen aivan ymmälläni!

Tänään tunnilla musta tuntui, että olen löytänyt jotain, mitä mun kuuluukin tehdä. Jotain, mistä voin imeä itseeni positiivista energiaa. Huomasin kyllä ajattelevani tanssia myös laihdutuksen kannalta, mutta ensimmäistä kertaa moniin vuosiin liikuin siksi, että todella pidin siitä. Liikunta on aina tarkoittanut minulle laihduttamista, suorittamista. Nyt se on erilaista, nyt haluan tehdä sitä uudestaan ja uudestaan ja nautin siitä.

Olen niin onnellinen, että olen löytänyt pakopaikan. Kerrankin mulla taitaa olla pysyvä pakopaikka. Ennen keinoja ovat olleen mm. laittautuminen, musiikin kuuntelu, piirtäminen ja monet luovat asiat. Tankotanssi on kuitenkin tuntunut eriltä. En ajatele hetkeäkään negatiivisia asioita. Olen täysin koukussa, enkä ole yhteensä vasta kuin 2h 45min viettänyt aikaa tangon kanssa.
Rakennan oman maailmani tämän ympärille.