En tunne mitään.
Joskus toivon, että olisin jatkanut syömättömyyttäni muutama vuosi sitten ja vain haihtunut. Kuihtunut pois. Ei olisi enää elämää, jota vastaan vain taistella.
Olen varmaan taas lihonut.
Tänään syödessäni (hävettää ihan kirjoittaa koko tätä lausetta) huomasin ajattelevani vain, että Mä lihoan kun teen näin, mutta eihän mua oikeestaan edes jaksa kiinnostaa.
Ainut asia, mikä mua jaksaa innostaa jaksamaan on tuo uusi harrastus, joka sekään kestää enää pari kertaa, kun on sellainen starttikurssi. Toivon, että saisin jatkaa sitä.
Lisäksi bändi, joka on ihan todella pelastanut henkeni joskus sairastaessani masennusta, julkaisee pian levyn ja keikkoja on tiedossa ensi vuoden puolella. Olen niin onnellinen tästä, etten edes sanoin voi sitä kuvailla. Uskon, että uusi levy saa mut taas paremmin jaksamaan. Olen niin paljon velkaa heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥