Ote tiukkenee, näkö hämärtyy

Jos joku haluaisi minulta rehellisen vastauksen kysymykseen "kuinka voit?", en todella tiedä mitä vastata. Muutin omaan kämppään viime viikon maanantaiaamuna. Tosissani luulin, että syöminen helpottuisi, kun voin ostaa itse omat syömiset ja voisin ostaa aluksi vain sellaisia asioita, jotka eivät tuota ahdistusta. Tättärää, olen syönyt tänä aikana niin vähän, että jo itsekin ihmettelen kuinka olen vielä pystyssä. Kauppaan mennessä minut valtaa paniikki ja kaikki mihin katsonkin, pelottaa. Jos otan jonkun tuotteen käteen, tarkistan kalorit ja toivon ettei kukaan katso minuun sillä hetkellä. "Mitä jos tässä on kauheesti kaloreita ja noi luulee et ostan tän?" En voi ostaa kaappeihin mitään valmiiksi, koska söisin ne varmasti kerralla.

Olo on ollut kummallinen ja väsynyt, mutta en ole voinut tehdä toisin. Tänään kuitenkin kävin kotona ja söin. Olen tänään illan aikana valehtelematta syönyt saman verran, ellen enemmänkin, kuin mitä koko viikon aikana. Ahdistus on nyt niin kova ja pelkään jääväni tällaiseksi valaaksi. Olo on niin turvonnut ja laksatiivit eivät ole juurikaan vielä vaikuttaneet. Aivot on ihan sekaisin, en tiedä miten pääsen nukkumaankaan ikinä. Ainiin mutta enhän mä ole nukkunutkaan juurikaan. Kamala väsy on, mutta unta ei saa kun pätkissä ja sitäkin kertyy yössä vain muutama tunti.

Mulla ei ole nälkä enää kuin harvoin ja kun syön, en voi sietää enää täyttä oloa. Kaikki on tiukentunut pienessä ajassa valtavasti. Toisaalta kuulen ajatusteni sanovan tätäkin kirjoittaessa, että kaikki tämä on valetta. Syön tarpeeksi ja liikaa. Vartaloni on löllö ja lihava, vihaan sitä. Olen kuitenkin tehnyt vaa'attomuus ennätyksen, minulla kun sitä ei täällä ole, on viime kerrasta varmaan 1,5 viikkoa. En edes muista mitä se on viimeksi näyttänyt, olen sen tainnut kuitenkin onneksi kirjoittaa ylös puhelimeeni. Käyn vaa'an tänne kuitenkin hakemassa, en kestä tätä epätietoa. Ehkäpä huomenna tai ylihuomenna.

Asia, joka saa minut hymyilemään, on N. En tiedä mitä taikaa hänessä on. En malta odottaa, että näen hänet ensi viikolla. Toisaalta, tiedän myös sen, että tulemme nukkumaan yhden tai useita öitä yhdessä. En tiedä miten pystyn siihen. Olen tsempannut itseäni myös siihen, että pesen meikit yöksi. En ikinä ole tehnyt sitä kenenkään kanssa, jotenkin on tuntunut luontevalta nukkua ne naamassa, jos en ole yksin. Hän myös pyysi minua mukaansa muualle, olisimme siis useamman päivän ja yön yhdessä. Haluan niin kovasti, mutta en voi olla montaa päivää syömättä. Olen niin pulassa, taas.