Makkaroita läskiä ihraa haluan sen pois

Mun ravitsemusterapeutti sanoi pari viikkoa sitten, että on normaalia, että istuessa tulee vatsanseudulle makkaraa. Se myös sanoi, että on normaalia, että illalla keho on muuttunut. Että se ei ole niin litteä kuin aamulla, sen ei kuulukkaan olla.

Nämä kaksi asiaa pomppaa jatkuvasti mieleeni ja mieleni yrittää edelleen taistella vastaan ja puolesta. Kyllähän mä nämä asiat olen tiennyt. Ainakin niin väitän itselleni. Mutta miksi se ajatus oli silti niin uusi? Tai outo. Voiko se pitää myös minun kohdallani paikkaansa? Tarvitseeko minun mahani olla sileä, kun istun, tai pitääkö mahani olla entistä enemmän kuopallaan illalla aamuiseen verrattuna? Miksi näen niin monien muiden mahan kääntyvän sisään enkä ulospäin? Miksi muiden mahat eivät mene makkaralle, kun he istuvat, mutta minun mahani voisi mennä ja meneekin ainakin kolmelle?

Kyllä mä taidan valita tämän. Makkaroissa ei ole mitään kaunista.
Miksi mä ajattelen näin? En halua.