"Tää oli vika purkki minkä sulle ostan" iskä sanoo antaessaan laksatiivit. "Eikä näitä oo tarkotettu ku tilapäiseen käyttöön".
En ole ollut koulussa tällä viikolla, sillä voin valita teenkö opinnäytetyön kirjoitushommat kotona vai koulussa, miksikö olen koneella enkä koiran kanssa? No, pitäisi näinä päivinä ilmeisesti pystyä kaikkeen.
Aa okei. Eli siis purkin loputtua loppuu syöminenkin. Nyt on siis jo totuteltava ja vähennettävä. Kyllä mä pystyn siihen, nyt ei ole vaihtoehtoja. En voi työntää kehooni jotain mikä ei tule ulos?!?
"Tuutsä syömään noita tacoja?" "No en"
Äiti vetäsee oven kiinni turhan voimakkaasti, tein taas väärin jotain. Nostin ilmeisesti kulmakarvojani väärällä tavalla, äänensävy oli väärä. Mutta justhan mä kerroin että tuntuu niin täydeltä ja iskän piti mennä hakemaan laksoja?
En kestä asua täällä enää. Yleisilmeeltään kaikki on hyvin, mutta pinnan alla kiehuu.
Kyyneleet ilmestyvät harvoin silmiini.
Nyt ne vierivät poskellani kastellen tyynyn.
Olen niin epäonnistunut, että tarvitsen uuden sanan sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥