Ylös alas ylös alas minne sitten

Kahvia kahvia kahvia, ei saa syödä.
Pari riisikakkua ja nukkumaan.

Sipsiä ulkoroskikseen kun muut ovat poissa kotoa. Eliminoi vahingonkohteet.
Kuivattuja hedelmiä, pari riviä suklaata, kahvia, pieni omenasarvi.
Saatanan kuvottava läski.
ahdistaa ahdistaa ahdistaa miksi miksi MIKSI 
Lopuille kuivatuille hedelmille hajuvettä, nyt ne ovat syömäkelvottomia. Roskikseen.
En halua eiei kun en kykene enää kantamaan tätä kroppaa. Kaikkea kuvottavuuttani.
Mitäköhän huomisesta tulee. On perjantai. Karkkia tuodaan. Ei eieiei. Ei.
Onneksi myös laksatiivia. Pelottaa että vetäsen taas jopa omalla mittapuulla yli.

Voisikohan mun sydän pysähtyä herkemmin kuin täysin terveemmällä.
Ei. Paitsi ehkä kaiken tuon rasvan alle.
Mitä jos olisin syömättä niin kauan että se pysähtyisi.
Ei se siihen pysähtyisi. Se ehkä sattuisikin. En haluakaan ehkä.
Miksi se ajatus on kuitenkin päässäni kaiken aikaa?

Onko tämä kaikki vain normaalia pään sisällä ajattelua,

juttelua pään sisällä itselleni tai jollekin toiselle puolelle

synnytänkö itse nämä kaikki ajatukset vai joku muu

Mistä ne tulevat?

Ehkä olen menossa vain sekaisin.

Tai en. Koen itseni niin terveeksi nykyään, ettei mikään sairailu ole nykyisyyttä.