Alamäki tulee alamäen jälkeen

Pelkään hetkiä, jolloin en voi muuta kuin maata tai istua sängyssä. Hengittäminen tuntuu kamalalta. Tunnen kuinka läskini kehoni liikkuu, se tuntuu niin suurelta. Mua ahdistaa niin paljon. Olen taas niin turvonnut. Miksi kroppani on joskus niin iso, että pelkään ihan oikeasti saavani jonkun kohtauksen, jonka takia leikkelisin siitä osia. Joskus se taas on sen verran pienempi, että kehtaan laittaa kivan ja jopa suht kireänkin mekon kouluun. MIKSI. Miksi se voi muuttua yössäkin niin paljon? Haluan vain lopettaa syömisen. Miksi olen niin heikko.

Viekää minut mielisairaalaan

Pukekaa minut pakkopaitaan

Vääntäkää minulle rautalangasta

Sillä muuten en mitään tajua

Minä olen mielenvikainen

Ja aina vainoharhainen