Saa nähdä miten tämän kirjoittaminen onnistuu puhelimen kautta. Pahoittelut jos fontti on kamala ja kuvia en ikävä kyllä saa nyt laitettua jonkin päivityshöskän takia.
Huomenna on uusivuosi. En tiedä mitä ajatella. Odotin sitä kamalasti. Nyt tunnen kuitenkin puristuksen rinnassa ja haluaisin vain nukkua huomisen yli. Pelottaa että saan kamalan ahdistuskohtauksen enkä voi saada sitä Pojan ollessa paikalla. En voi mennä kesken kaiken vain nukkumaan ja pestä meikkejä pois. Yritin äsken etsiä vaatteitakin valmiiksi mutta päädyin vain tukahdutamaan itkuni - missä vaatteideni läpi ennen niin helposti huomattavat lonkkaluuni ovat? Mikseivät hatarasti huomattavat olkapäänluut näy vaatteiden läpi ollenkaan? Missä ovat niin kovasti rakastamani kylkiluut? Ennen ne näkyivät kireän paidan läpi, nyt en näe niitä edes paidattomana. Oksetab itseäni aivan valtavasti, olen oikeasti kuorrutettu ihralla.
Löysin juuri vanhan vihkoni jonka olen aloittanut 12.9.2011. Olen kirjoittanut ohjeita ja leikellyt kuvia laihoista naisista. Ensimmäisellä sivulla on kuva naisesta bikineissä ja alapuolella lukee "THINSPOA & NEUVOJA ~ kun epätoivo iskee...". Voitte kuvitella mitä kaikkea täällä on. Silti tunnen kamalaa polteta palata tuohon maailmaan. Palata sana siksi, että tunnen, ettei minua enää viedä kuus-nolla. Ja minua ahdistaa ja pelottaa se. Nyt kun voin jo syödä vaikka ääni huutaa muuta (aina se ei edes huuda!), pelkään että tilanne karkaa käsistä. Pelkään kohta olevani lihavuusleikkauksessa. Onneksi olen sentään saanut painoni tippumaan syksyisistä lukemista. Haluan eroon tästä. Miksi edes ikinä jouduin tällaiseen kehään? Pelkään, etten ikinä parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥