?

Luen vanhoja teksejä sieltä täältä mitä olen tänne, koneelleni, puhelimeen ja vihkoihin kirjoittanut. Kuka ne on kirjoittanut? Minä? Tunnistan ne, mutta silti osa asioista tuntuu hieman kaukaisilta. Meinaa itkettää. En tiedä miksi. Tiedän. Minulla on ikävä niitä aikoja. Viime talvikin oli ahdistusta päivästä päivään, mutta sentään olin pienempi. Nyt hyväksyn itseni silloin tällöin tällaisena, isompana, lihavana, löysänä - mutta suurimmaksi osaksi ajasta haaveilen pienuudesta. En silti jaksa tehdä asialle mitään. En urheilla, en olla syömättä.

Olen häviäjä ja luuseri, en osaa edes kontrolloida enää itseäni. Vai onko tämä voittamista? Minkä voittamista? Toisen itseni voittamista vai sairauden? Kuka sen tietää, että piiskaaja ja haukkuja, lyttyynlyöjä mutta kuitenkin parempaan ohjaava "ääni" on sairaus. Voihan se yhtä hyvin olla toinen puoli minusta.

Olen niin sekaisin ettten löydä sanoja. En jaksa edes tehdä asioiden muuttamiseksi mitään, sillä en jaksa koulun jälkeen väsymykseltäni avata edes konetta. Liian raskasta. Kaikki.