Messed up

Voivoi. Haluaisin kovasti kirjoittaa tänne kaikkea, mutta toisaalta haluaisin vain jättää tämän kirjoitustilan täydellisen valkoiseksi, enkä liata sitä sanoillani.

Loppuviikko meni suhteellisen hyvin. Perjantaina en syönyt mitään, kun oli juomista tiedossa ja ai että mua harmittaa kun en nähnyt painoani lauantailta tyhjällä mahalla. Olin juonut darraani varmaan puoli litraa vettä ja syönyt 200g karkkia ja vaaka näytti lukemaa 42,5kg. Paljonhan se on, mutta kuitenkin vähemmän kuin aamupainotkaan aikoihin ja olisi tosiaan ollut kiva tietää tyhjällä mahalla paino.

Kaikki ei tietenkään jatku kohdallani pitkään näin hyvin. Mua hävettää niin paljon ajatella sitä lukemaa, kuinka paljon mätin lauantain aikana sitten. En edes tiedä tarkalleen, luojan kiitos. En aio myöskään sitä tänne kirjoittaa. Voin rehellisesti sanoa, etten ole varma olenko ikinä saanut niin paljoa ahdettua kaloreita itseeni. Kuinka oksettava ihminen voi ollakaan? 4 laksatiiviahan siinä sitten meni. Tänään tyhjenin hieman, mutta ahdistuksissani söin lisää. Nyt on ihan kamala olo ja koko keho on kipeä. En vittu enää jatka näin. Otin joitain tunteja sitten 3 laksaa ja toivottavasti ne riittävät tyhjentämään mua tarpeeksi. Huomenna aloitan alusta.. Vihaan sanaa alusta. Käytän sitä liikaa. Toivottavasti tämä oli viimeinen kerta.

Kuva on niin paikkaansa pitävä kuin olla ja voi. Tunnen itseni aina alakuloiseksi ja ahdistuneeksi, huonoksi eikä tee mieli tehdäkkään mitään, kun on syönyt. Kun olen ollut syömättä, jaksan ja haluan tehdä asioita, jutella ja nähdä ihmisiä. En voi jatkaa syömistä samalla tavalla. Pakko vähentää ja lopulta lopettaa. Vain niin tavoitan onnellisuuden. Sanoitte te mitä vain, kyllä mä tunnen milloin tunnen onnea ja milloin onnettomuutta.

Mua myös kannustaa jollain kierolla tavalla se, että mulla on lääkäriaika tiistaina ja sen jälkeen seuraava psykiatriaika on vasta 30. heinäkuuta. Mulla on YLI KUUKAUSI aikaa laihduttaa. Jos nyt alan tosissani toteuttamaan suunnitelmiani, laihdun ehkä tarpeeksi. Tai en tarpeeksi, mutta tarpeeksi, jotta psykiatrini ehkä huomaisi sen. Oi kuinka se tuntuisikaan hyvältä. Mun on pakko pystyä siihen.