God, kill me please

Jos uskoisin jumalaan, rukoilisin kuolemaa. Melkein jo sorrun siihen iltaisin, mutta mitäpä se hyödyttäisi.

Mä en tiedä, olenko koskaan ennen tuntenut näin. Olen niin läpipaska, etten tiedä onko enää mitään väliä kuolenko vai olenko lihava. Ne merkitsevät mulle samaa asiaa. Olen niin kuollut sisältäkin, että kuoleminen konkreettisesti ei merkitsisi mulle yhtään mitään. En kuitenkaan haluaisi tuottaa sitä pahaa oloa perheelleni. Mä vain en tiedä, miksi mun pitäisi olla täällä tai tässä kuvottavan yököttävässä, rumassa ja lihavassa ruumiissa vain siksi, että en satuttaisi muita. Ihmiset sanovat, että se olisi itsekästä, mutta silloin myös he ovat itsekkäitä. Eihän ne silloin ajattele mun tunteita. Mitä jos mulla vain on niin järjettömän paha olla? No, eihän sillä ole väliä.

Voitte varmaan arvata, kuka läski ei ole noudattanut ateria- ja kalorisuunnitelmia? Jep. Olen tänäänkin mättänyt varmaan 1200 kaloria. Ainakin. Eilen meni 5 laksatiivia, tänään 3. En sano enää, että "nyt loppu, huomenna en syö, huomenna liikun", koska tiedän ettei se toteudu. Tiedän, että lihon vain. En edes vittu muista milloin viimeksi olen ollut päivän syömättä. Hyi saatana? Kesän lopulla painan varmaan 50, 60, 70 tai 80 kiloa. Voisin tehdä asialle jotain, mutta miksi tekisin, kun jumitan vain kotona sängyssä, koska en vain pääse ylös? En edes halua nähdä ketään. Ihmisten näkeminen on nykyään pelkkää suoritusta ja feikkausta.

Vuosi ja kuukausi sitten mun vyötärönympärys oli 6-7cm vähemmän kuin nyt. Miksi mä silloin ajattelin olevani valas? MIKÄ VITTU MÄ NYT SITTEN OLEN? Eihän sille löydy edes sanaa.