No one will see how it's killing me

It’s OK for you to hate me
For all the things I’ve done

I’ve made a few mistakes

But I'm not the only one

Tiuku on mun elämästä nyt poistettu. Tai se poisti itse itsensä, se ei halua olla mun kanssa enää missään tekemisissä. Mun jokainen elin puristuu kasaan hetki hetkeltä vain enemmän, vaikka olin varma, että olisin vain helpottunut, kun saisin Tiukuun etäisyyttä. Miksi se tekee näin? Voin rehellisesti myöntää, etten tietääkseni ole tehnyt mitään niin väärää. Silti se laittaa vastausviestiin, että viimeinen asia mitä se elämäänsä tarvitsee, on ihmisen, jonka takia melkein tappaa itsensä. 

Yritän olla niin kovin vahva, vähätellä asiaa. Vihaan sitä, jos joku näkee liikaa mun heikkouden. Heikkous on häpeä. Mutta nyt kyllä ottaa koville. Kyllähän mä parille kaverille valittelen että voi huhhuh, mutta en pysty mitenkään kertomaan mun oikeita ajatuksia. Kumpa vain voisinkin.

Mutta taas mä vain taistelen, nielen tämän olon ja hymyilen kun ensi kerran näen jonkun.

Voi kuinka mä toivon, että tämä puhkaisisi Dianan, räjäyttäisi sen määräysvallan. Siltä musta nimittäin tuntuukin. En tarvitse ruokaa, liikuntaa vain. Saisin näännyttää itseni. Voi kuinka toivonkaan saavani itseni pelkäksi luukasaksi. Sairaalakuntoon. Niin etten tuntisi ahdistusta enää. Mun on täytynyt olla ihan kamala. Tavallista hirveämpi.