My life is going to be better

Ensi viikosta lähtien mun elämään tulee pari uutta sääntöä ja ne myös pitävät. Olen niistä kotonakin sanonut ääneen, joten se helpottaa tilannetta. Olen jopa toiveikas tämän suhteen. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana.

Tiuku oli mulle kamala eilen. Tai ehkä en vain kestä totuutta? Olimme baarissa, mulla oli superkivaa. Se yritti saada mut itselleen koko ajan. Käännyin aina pois, pakenin. Se heitettiin ulos sieltä. Se odotti mua ulkona sateessa mun tietämättä. Ulos tultuani se repi mua rinnuksista, raivosi kuinka se löisi mua turpaan, kovaa, nyt heti, jos en olisi mä. Jos olisin joku muu, se löisi turpaan. Sen jälkeen se laittoi kauheita viestejä. Kertoi kuinka sen ilta oli mennyt pilalle, kun draamasin taas. En edes draamannut? Tanssin vain ja pidin hauskaa. Kuinka se olisi voinut olla mun vika, että se heitettiin ulos? Miksi se suuttui ja kuka sitä oli edes käskenyt jäädä odottamaan? Ainut paskamainen temppu minkä tein, oli se, että lähdin yksin taksilla baarin edestä kotiin. Mutta en mä halunnut maksaa tuollaisen kusipään matkaa kotiin, mulle ei tullut minkään näköistä pistosta rinnassa, kun tiesin sen joutuvan kävelemään kotiin siinä sateessa. Olenko ihan kamala?