Minutes away from wishing death

Mun sisällä on taas niin suuri ahdistus, että tukahdun siihen.

Mä en tiedä mitä tekisin. Mun ajatukset on tällä hetkellä niin suuressa solmussa, että en saa minkäänlaista ajatusoksennusta edes tähän runoiltua. 

Mä haluan vain nukkua. En pelkästään enää vain sen takia, että väsyttää niin pirusti, vaan koska silloin ei tarvitse ajatella, ei tarvitse tuntea jokaista ihrasolukkoa ja selluliittimuhkuraa tai tiedostaa löllyviä reisiä tai megamahaa. Hyi helvetti. Kuolen vielä tähän oloon. Kuolen tähän lihavuuteen. En halua edes käydä vaa'alla.

Mua pelottaa, että mä leviän leviämistäni enkä voi pysäyttää sitä. Mä olen jo nyt niin lihonut kuvotus että mun kyky olla muiden kanssa ja lähteä minnekään alkaa taas näkyä. Mä en pysty näkemään ketään, jos olen lihava. En vaan pysty. Enkä edes halua.
En halua olla tuo ylemmän kuvan tyttö, joka on yksin. Tyttö, joka ei voi olla muiden kanssa. Tyttö, joka on lihava. Tyttö, jota ei huolita mukaan. Tyttö, joka ei halua tehdä mitään. Tyttö, jota kukaan ei halua.

MIKSI MÄ OLEN NÄIN LÄSKI. Mä haluan kuolla.