Kävin juuri katsomassa ensimmäistä asuntoa. Muutto tuntuu olevan mielessäni yhä enemmän ja enemmän. Tuo kämppä ei kyllä varmaan siltikään tule olemaan tuleva kotini. Huomenna soitetaan toisesta paikasta. Odotan ja olen innoissani, en kestä jos tämä ei toteudukaan kesän aikana.
Tätäkin mieltä nostattavampi asia on eräs mieshenkilö. Olemme tavanneet vain muutaman kerran, mutta juttelemme päivittäin ja kaikki on niin hyvin, etten tiedä miten olla. Kyseinen tyyppi on kuin suoraan kuvitteellisesta vihkosesta, johon olen kirjannut asioita, joita haluaisin toisessa olevan ja löytyvän. Parasta on, että tunne on molemmin puolinen. Tiedän hänen olevan erilainen, ja miettinyt, että toi tekee kyllä tytöstään maailman onnellisimman, sillä en ole koskaan tavannut yhtä kohteliasta ja suloista ihmistä. On niin vaikea kuvitella, että mä voisin olla se tyttö. Olen kuullut mm. lauseet "tuntuu, että oltaisi tunnettu tosi pitkään" "en voi lopettaa sun silmien tuijottamista, mitä taikoja sä teet koko ajan" "sun kanssa on vaan niin helppo ja kiva olla" "voispa ajan pysäyttää ja olla tässä vaan aina" "tiedätkö vastaat aikalailla täydellisesti sitä, millasta tyttöö oon aina toivonut". Me ollaan kaikesta samaa mieltä ja ollaan puhuttu, ettei olla koskaan tavattu ihmistä, joka oiskin niin samalla aaltopituudella. Lisäksi kaikki mahdottomalta tuntuvat asiat natsaa ja oon vaan niin ihmeissäni ja hymyssäsuin koko ajan. Enkä voi uskoa, että tunnen pientä haikeutta, kun sen pitää lähteä nyt 5 viikon ajaksi pois. Se kyllä lupasi tulla viikon ajaksi tänne jossain välissä, koska "en mä vaan voi olla niin kauaa pois, tyhmä loma".
Tilannetta vaikeuttaa vain tämä. Tämä pilvi, mikä valtaa yli puolet mielestäni. Mä olen tuntenut itseni ihan hyväksi sen seurassa, mutta arvatkaapa montako kaloria olen syönyt sinä tai edellisenä päivänä, kun näemme? Jep, en montaa. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla on kuitenkin tullut sellanen olo, että ehkä riitän. Mutta toisaalta, tää tyyppi on itse tosi urheilullinen ja valehtelematta niin hyvännäköinen, että en voisi edes kuvailla. Se on sanonut mulle, että oon niin suloisen pieni, joten miten voisin lihota tästä löllyydestä enää yhtään enempää? Miten voisin syödä sen kanssa, kun isoonnun heti? Miten tästä jutusta voi tulla mitään, jos en ikinä söisi sen kanssa? Se sanoi vievänsä mut lintsille tai johonkin, ja kysyi että menisin ensi viikolla sen luo sinne, missä se asustelee ensi viikon. En mä kuitenkaan voi montaa päivää olla syömättä ja jaksaa nauttia joka hetkestä. Haluan kuitenkin niin kovasti olla sen kanssa. En muista, koska oon tuntenut viimeksi niin hyvää oloa toisen kanssa ollessa. Kuinka ihanaa olisikaan, jos joku päivä voisin sanoa olevani tän tyypin tyttöystävä.
ÄÄNI PAINU VITTUUN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥