Hetkittäin on ihan kivaa. Hetkittäin en ole niin kuvotuksen vallassa. Olen nähnyt kavereitakin/ollut muualla kuin sängyssäni hieman enemmän kuin normaalisti.
Siltikään, mikään ei ole hyvin. En näe aikaa paremmasta. Haluaisin vain lopettaa olemasta ja tuntemasta, sillä keho muuttuu taas päivä päivältä hirveämmäksi. En tiedä enää millä tarmolla elän seuraavaan päivään, mutta niin mä vain teen. Laksojakin menee ihan liikaa. Tein itseasiassa ennätyksen - 50 pilleriä viikkoon. Suositusannos: 2-4 per vuorokausi. En toimi enää mitenkään. Sekin ahdistaa. Jos syön, tiedän automaattisesti vain pursuavani ja lihovani. Kuinka voisin edes olla turpoamatta, jos se, mitä laitan sisään, ei tule ulos?
Vittu mitä paskaa tää on.
REVIN ITSENI KAPPALEIKSI
Ei se, ettet näe aikaa paremmasta, tarkota etteikö sitä tulis : ). Mut hienoo et olet nähny kavereita ja tollai : ). Saavutushan toikin on ja tollasista pienistäkii asioista kannattaa olla ilonen : ).
VastaaPoistaVoimia sulle ja paljon. Olet tärkee ja arvokas.
Kiitos kommentistasi, tottahan nuo asiat ovat.
PoistaKiitos paljon <3