Halu kadota

Miksi nousin vaa'alle? Miksi nousin sille mustalle, kiiltävälle pinnalle tuijottamaan lukuja?
En ole muutamaan päivään tarkistanut painoani. Viimeksi luku oli vähemmän, totta kai siinä sekoaa. Tyhmänä olin vielä täyttänyt mahaani ja sitten vasta kävin vaa'alla. Samalla huomasin salaa ajattelevani, että nyt kun mahani ei ole täysin tyhjä, tuskastun vielä enemmän, kun näen suuren luvun. 

Peilikuvani suurenee päivä päivältä kamalammaksi. En enää ymmärrä, kuinka pahalta minusta tuntuu, sillä tuntuu kuin olisin jo ylittänyt jonkinlaisen kuvotuksen maksimaalisen rajan. Ajoittain minua ei oikeastaan edes kiinnosta. Esimerkiksi eilen syödessäni kakkupalaa, ajattelin vain, ettei sillä ole väliä, olen lihava ja sillä siisti. Sama toistui tänään.

En osaa pukea sanoiksi miltä tuntuu. En millään. Nyt vain tuijotan ruutua, kirjoitan sanoja sanojen perään sen suuremmin ajattelematta. En tunne mitään, mutta silti tunnen itseni fyysisesti liian hyvin, sekä huomaan kuvotuksen mielessäni, kun ajattelen jotain ruumiinosaani.

Miten tässä nyt sitten pitäisi elää ja yrittää lähteä mukaan kaikkeen hauskaan, kun et haluaisi tulla nähdyksi? Siihen haluaisin kuulla selityksen kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka "rohkaisevat minua lähtemään ulos".

VIHAAN LÄSKIÄ, IHRAA JA RASVAA. SELLULIITTIA, YLIMÄÄRÄISTÄ, MAKKAROITA JA PYÖREYTTÄ. PEHMEYTTÄ JA KURVEJA. Ja mulla on vittu sitä kaikkea aivan saatanasti.