No direction

Voisipa ajatuksia äänittää, saada kasetille ja kuunnella myöhemmin. Eilen olin varma, että tänään menen lenkille enkä syö, olisin koko päivän liikkeessä, kuluttaisin vain ja antaisin sairauden viedä 6-0, nauttisin rääkistä ja antaisin ajatusteni kaikota. Mutta nyt vain istun koneella ja juon kahvia kevytmaidolla, lihon vain - en laihdu, en kiinteydy.

Bloggerissani oli seurannassa ehkä nelisenkymmentä blogia. Poistelin juuri niitä, osa ei ollut enää edes käytössä, osaan oli tullut lukemisesto. Jäljelle jäi 8. Ehkä tämä oli pieni askel irtipäästämiseen? En tiedä. Laitoin myös haluan jatkaa namiskan käyttöön, olen monesti miettinyt sitä. En ole varma tarvitseeko blogini sitä, mutta ompahan varmuudenvuoksi. 
Selailin erilaisia kasvisruokareseptejä netistä. Mietin oikeasti, että tekisin niitä äidin avustuksella. Toisaalta en tiedä mitä siitä tulee. En halua tietää mitä ruokani sisältää, on helpompi syödä kun ei nää tuleeko ruokaan rasvaa ja kuinka paljon, käytetäänkö siihen täys- vai kevyttuotteita. En voi itse päättää, ei tarvitse murehtia niin paljoa.

Miten ikinä pystyn asumaan yksin ja selviämään hengissä?

Olen alkanut tosissani miettimään sitä.