Kuvotus

Miksi syömättömyys on joskus niin naurettavan helppoa ja joskus lähes mahdotonta? Paino ei laske, mutta ruokahalu kyllä. Toivottavasti paino seuraa pian perässä.

Motivaationi yhtään mihinkään on nollatasoa. Tänään oli suunnitelmissa lähteä baariin. Viime kerrasta onkin jo muutama kuukausi. Olen vaan nyt niin väsynyt etten ole jaksanut alkaa edes meikata. Ahdistaa. Ennen rakastin meikkaamista, se sai ahdistuksen häviämään. Keino jolla tulin aina iloiseksi, nautin siitä järjettömästi. Nykyään sekin on niin monesti pelkkä pakko. Mietin myös miksi vaivautua menemään tuonne pakkaseen? Voin olla ja maata rumana ja lihavana meikittömänä itsekseni. Ei se hauskuus kuitenkaan muutamaa tuntia pitempään kestä. Jos edes tulisi hauskaa.

Havahdun päivittäin ajatukseen "saanko enää mistään mielihyvää, onko elämäni näin harmaata loppuun asti?".