So it hurts to be alive, my friend

Tänään en enää pystynyt menemään kouluun. Väsyttää ja ahdistaa. Jään jälkeen, olen jo valmiiksi kai. Kotona on tylsää ja ahdistavaa, haluan muutosta. Eilen olin paniikissa, minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin ja verikokeisiin. En pelkää mitään niin paljoa. Äiti soitti puolestani lääkäriin, alan itkemään ja oloni menee veteläksi ja ahdistuneeksi kun edes puhun aiheesta.

En voi olla enää ilman laksatiiveja. Onneksi porukat osavat niitä nykyään minulle. Joudun kuitenkin ottamaan ekstra-annoksia. Eilenkin kun päätin jäädä kotiin, otin maksimi 20 tipan sijasta 30. Tuntui kuolemalta mahassa kerrankin, mutta ei haitannut. Olin kaivannut sitä niiden tuomaa kipua, olen jo liian tottunut niihin.

En tiedä miten päin olla. Olen niin saatanan lihava nykyään, kamala ihrapallo. Oksetan itseäni niin paljon, että meikatessakin aamuisin haluaisin vain itkeä turvonnutta monileukanaamaani, joka on yhtä poskea. Vaatteita valitessa joudun karsimaan vaihtoehdot tylsiin ja rumiin, löysiin vaatteisiin. Lähes kaikki kivat vaatteeni joita minulla on kova ikävä, lojuvat siististi hyllyillä odottamassa ihmelaihtumista. En kestä tätä. En kestä yhtään. Silti minä vain syön paskaa. Toisaalta, en kyllä syö juurikaan enempää kuin aiemmin, miksi paino ei laske? Olin pari päivää matkustelun ym. takia lähes syömättä ja vaaka näytti 2 kiloa vähemmän kuin lähtiessä, mutta kun suuhuni laitoin ruokaa, se kaikki holahti takaisin ja turvotus iski. Vihaan kehoani. Enemmän kuin ikinä.

Puhelimeni piippaa päivittäin viesti-ilmoituksista. Toisessa päässä on poika. Poika jota olen katsellut kivan ulkonäön takia jo muutaman vuoden. Hän on vilaissut takaisin usein. Emme ole jutelleet ennen kuin muutama viikko sitten ensimmäisen kerran, hassua. Toissa viikonloppuna päädyin baari-illan jatkoksi Piristäjän kanssa hänen kaverilleen. Ilta oli kivoin aikoihin. Olin tosin hieman liian humalassa, mutta en jaksa hävetä. Aamulla heräsin ja huomasin että minut oli kannetta johonkin sänkyyn. Seuraavaksi tunsin, että käsi on kietoutuneena ympärilleni. Poika oli tullut viereeni. Makoilimme sängyssä jutellen puoli seitsemään asti illalla. Lähtiessäni poika saattoi minut ovelle ja kysyi halausta. Nyt olemme tekstailleet paljon. Viime viikolla sain viestin "Oot söppänä, ei mulla muuta." Hymyilin typerästi linkissä. Taidan olla hieman kiinnostunut. Tänä viikonloppuna saatan lähteä hänen kanssaan ajelemaan, kun kysyi josko lähtisin seuraksi. Mua vain pelottaa, että alan taas toistamaan vanhaa kaavaani pian ja alan sulkeutua, enkä voi keskittyä kuin siihen, miltä näytän hänen seurassaan. Toisaalta salaa toivon, että tämä motivoi minua taas jättämään haarukan pöydälle - ihan niinkuin aina ennenkin.