Murrun pian.
torstai 12. huhtikuuta 2012
You're nothing but a fail
Olisin juuri voinut lähteä Helsinkiin shoppailemaan. Meikkasin, laitoin itseni valmiiksi ja annoin iskän lähteä yksin. Miksi? En todellakaan tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että oksetan itseäni suurimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä kotiin jääminen oli rangaistus. Olen läski ja täysin löllähtänyt. Mua melkein itkettää, miksi olenkaan päästänyt itseni tällaiseen kuntoon?
Tänään menen kyllä salille heti nuorisopsykiatrin jälkeen. Voisin myös paastota ainakin tämän päivän. Jostain on nyt aloitettava. Saatava tämä ahdistus pois, saatava nämä läskit pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi sua ): Voimia sulle, oot just hyvä tollasena, pidä se mielessä♥
VastaaPoistaKiitos kovasti. ♥ yritän pitää, mutta mieli ei halua uskoa sitä.
Poistatoivottavasti puhuminen siellä nuorisopsykartilla auttais, et ansaitse pahaa oloas! ):
VastaaPoistaSitä minäkin toivoisin, mutta ei se oikein auta. :/ Tosin voi olla, että olisin enemmän hajoamispisteessä, jossei mitään tästä olosta saisi puhuttua ulos.
Poista