Toinen: join tapaamisen aikana vajaan jäälatten, kotona ollessa kaksi kuppia mehua ja leivän, jota ei tehnyt oikeastaan edes mieli. Olen tyytyväinen, mutta masennun huomatessani, että olen oikeasti lihonut, koska näen pienen pömppiksen. En kestä. Reidetkin höllyy.
Kolmanneksi: mietin, onko osasto tai päiväklinikka mua varten. Psykiartini kyseli eilen, mitä haluaisin tehdä, kun tämä tilanteeni ei etene nyt ollenkaan. Että pitäisikö miettiä konkreettista apua. Ehdotti myös psykoterapiaa. Toisaalta haluaisin osastolle, jotta mua vahdittaisiin. Tiedän, ettei pelkkä päiväsaika riitä. Toisaalta, en tiedä tuosta päiväpuolesta mitään oikein. Tiedättekö te? Osaatteko kertoa jotain, millaisesta jutusta on kyse ym? En itse eilen tajunnut kysyä ja seuraavan kerran näen psykiartiani ensi viikon torstaina. Olisi kiva valmiiksi miettiä asioita. Osastolla ollessa pääsisin toisaalta myös kotoa pois, tuntuu että saan riitoja aikaan koko ajan. Toisaalta, en halua kumpaankaan, koska joutuisin siitä tietenkin kotona sanomaan, enkä halua sanoa syytä missään nimessä. Tää on umpikuja. Enkä ole edes varma, haluanko parantua, sitoutua syömissääntöihin ja olenko valmis muutoksiin..
Kamala selostuspostaus, mutta oli saatava nämä kaikki asiat ulos. Ajattelin myös olla julkaisematta tällaisia kommentteja ikinä blogissani, mutta mua vain ärsyttää niin paljon, että on pakko:
"voi vittu ei tos missää oo järkee!yritäks kerjätä huomioo vai?"
Anonyymi rakas, mitä vittua päässäsi on liikkunut tätä kommenttia kirjoittaessa? Jos mä en käyttäisi 98% ajastani painon, ruuan ja kaloreiden miettimiseen, niin luuletko että jaksaisin käyttää aikaani kirjoittamalla näitä asioita tänne? Tuskimpa. Keksisin kyllä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥