Mua ahdistaa ja raivostuttaa. Mä haluan mummon luo.
Mä en halua olla kotona nyt. En jaksa.
Enkeli ja Piristäjä ovat mun seurana meillä. "Me tullaan meille pelaan tanssipeliä" äiti soittaa. Porukat tulee meidän perhetuttujen kanssa meille. Mua hävettää, koska ne kaikki on juoneet. Eivät paljoa, mutta vähän. Ne hössöttää ja puhuu tyhmiä. En jaksa kuunnella. Hymyilen silti ja olen jutuissa mukana. Esitän kuten aina. Jossain vaiheessa en kuitenkaan jaksa yrittää tarpeeksi ja tiuskin.
EN JAKSA(ISI) ESITTÄÄ.
Huomenna herään, olen kuin mitään ei olisi tapahtunut, mikään ei olisi ärsyttänyt, en olisi meinannut illalla purskahtaa itkuun missään vaiheessa, kaikki hyvin. Meidän perhe on täydellinen ja mun porukat on aina niin ihania. Kaikki ovat sitä mieltä, miksi siis en minäkin? Nehän ovat aina ihania.
Mä en voi edes puhua tästä kenellekkään, mua nolottaa liikaa.
Teen pienestä asiasta ison. En halua puhua kavereille enkä ottaa asiaa esille psykiatrilla. Mä vain nielen tän paskan ja istun hiljaa, kerrankin.
Tää homma ahdistaa
En uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan
Luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa
Ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan
Tää tappaa ihmisen
Kaiken lisäksi syömisetkin on menneet tänään loistavasti päin vittua. Varmaan 700-800kcal..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥