Mun pitäisi olla muualla. Jäin kuitenkin kotiin, haluan olla yksin hetken. Eilen oli niin paha olla, että voin fyysisestikkin huonosti; oksetti ja oli huono olo.
Mä olen niin lihava etten pian enää kestä. Mun uusivuosikin meinasi mennä pirstaleiksi enkä olisi halunnut lähteä, koska olin niin ruma. Päästyäni paikanpäälle, oli oloni kuitenkin hyvä. Näin pitkästä aikaa kavereitani ja se tuntui oikeasti hyvälle.
Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin; mä en ole oksentanut. Mä en ole urheillut. Lähdin rappukäytävään ja juoksin portaita ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas... Katsoin kelloa ja se oli pari minuuttia vaille 12. Vuosi vaihtuisi pian. Menen vielä kaksi kertaa ylös ja alas ja menen muiden kanssa juhlimaan vuoden vaihtumista. Ylös, alas, ylös, alas, ylös. Kuulin huutoja. Alas, ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas.... Lysähdin maahan. Jalkoja poltteli, hengitys oli raskasta ja pinnallista. Katsoin kelloa. 00:16. Missasin vuoden vaihtumisen. Muut hurrasivat yhdessä, minä juoksin pakonomaisesti rappuja. Mitä voin enää odottaa tältä vuodelta?
Nyt mun on otettava itseäni niskasta kiinni. Mä laihdun, piste. Mun syömiset vähenee ja liikunta lisääntyy. Onneksi mulla on se salikortti nyt ja tankotanssikin alkaa kohta taas. Haluan onnistua edes tässä.
Ps. Toivottavasti teillä oli kiva UV ja tervetuloa taas muutamalle uudelle lukijalle! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥