Voiko biisi paremmin kuvata ajatuksiani? (Klikatkaa ja kuunnelkaa jossette aikaisemmin ole kuunnelleet! Ihana kappale.)
Mua ahdistaa. Päätös, jonka miettimistä olen lykännyt, en ole halunnut ajatella.. tuntuu kuin se odottaisi nyt vastausta. Kysymys, johon minulla ei ole vastausta.
Ensi kuun alussa tulisi 11kk täyteen, kun olen ollut Tiukun kanssa yhdessä. Silti tuntuu, etten tunne häntä vieläkään kovin hyvin. En monia ihan perusasioitakaan, enkä suurinta osaa hänen salaisuuksistaan - asioista joista hän ei muille kerro.
Ensimmäiset 4-5kk olivat ihania. Näimme usein, juttelimme, kiehnäsimme ja olimme oikeasti yhdessä. Nykyään tekstailemme vain, emme juurikaan juttele muuten ja näemme enää hyvin, hyvin harvoin. En tiedä enää mitä hän milloinkin tekee, paitsi juhlii ja juo paljon, passailee koulusta eikä välitä asioista kovinkaan paljoa - vai onko minusta vain tullut tylsä nipo?
En jaksa tällaista. Olenko liian heikko, huono tyttöystävä? Hän tietää ongelmastani ja suhtautumisestani itseeni, mutta ei juurikaan auta tai kysele - hänellä on omat ongelmansa ja minusta tuntuukin pahalta sen takia. Eikä hän taida ymmärtää sitä aina. Ahdistun ja stressaannun. Tämä suhde on nykyään pelkkä olematon, näkymätön asia, joka kuitenkin aiheuttaa ahdistusta. Tosaalta taas silloin harvoin kun näemme, huomaan kuinka tykkäänkin hänestä - en vain osaa näyttää sitä. En pysty enää koskemaan Tiukua kunnolla vaikka haluaisinkin, sillä silloin hän tekee samoin ja ahdistun valtavasti. Kaikki fyysinen aiheuttaa torjuvia reaktioita minussa, koska tunnen itseni niin kuvottavaksi ja lihavaksi - mitä siitä voikaa seurata suhteessa? Ei ainakaan mitään kovin hyvää. Ja siitä syntyy taas uusi soppa ja stressi.
Mitä ihmettä teen? En voi pysyä tällaisessa suhteessa. Olen itsekäs ja tarvitsen tukea ja kannustusta, läsnäoloa. Tai vaihtoehtoisesti olla sinkku, en juuri tässä tilanteessa voi miettiä ja huolehtia liikaa toisen asioista edes mielessäni.
Mutta toisaalta.. en voi, halua tai pysty jättämään Tiukua. Voimavarani eivät riitä sen asian käsittelemiseen. En voi myöskään katsoa vierestä, jos joku muu tekisi hänet onnelliseksi. Ehjäksi. Sellaiseksi, mihin minä en pystynyt. Toki haluan hänen olevan onnellinen, mutta silti..
I just see dead end.
Kiitos kovasti kommentista♥ sunkin blogi vaikuttaa mielenkiintoiselta, ryhdynpä minäkin lukijaksi :-)
VastaaPoistaEn usko että olisit huono tyttöystävä. Vaikuttaa kurjalta tuo tilanne :c Kannattaa puhua noista sun fiiliksistä Tiukulle suoraan ja koittaa keskustella, ja sitten myös vain kuunnella mitä sydän sanoo.
Voimia paljon sinnekin♥
Voi kiitos, kiva kuulla!
VastaaPoistaVähänhän kurjaa tämä on, saapi nähdä miten tilanne etenee. Tiuku on vain luonteeltaan sellainen, ettei se juurikaan itse ota näitä asioita puheeksi ja jos itse aloitan keskustelun, on hän ahdistunut. Vaikeaa.
Ja kiitos kiitos ♥