Tiuku oli täällä tänään. Olen yksin kotona ja sovimme että yrittäisimme puhua asioista. Eihän siitä tullut loppuen lopuksi mitään. Sovimme, että yritämme sopia asioita jokin toinen päivä. Ja paskat, ei siitäkään varmaan mitään tule.
Tänään ollessani Kalpiksella ostamassa vähän karkkia illaksi, huomasin ajattelevani kuinka "tänään olen yksin, voin syödä näitä ja sitten oksentaa". Mistä lähtien mä olen alkanut ajattelemaan sitä, että syömisen jälkeen oksennetaan? Ihan huomaamattani.
En sitten tosiaan koko päivänä syönyt mitään osittain Tiukun takia, ja kellon ollessa yhdeksän otin kaksi leipää ja söin karkkia ajatellen samalla kuinka kohta sanoisin hei ystävälleni, kumartuisin, työntäisin sormet kurkkuun ja saisin oloani helpotettua. Vierittäisin ahdistuksen ystävääni, saisin ahdistuksen pois. Huomasin myös nauttivani siitä, en voi lopettaa aloitettuani.
Söin äsken uuden leivän, erilaisen, ja päätin etten halua sitä oksentaa. Nyt kuitenkin tässä kirjoittaessani napsin karkkia välillä. Epic fail? Mä olen niin kuriton sika ettei toista ole. Ällötän ja kuvotan itseäni mutta ei. Mun oli ihan pakko vissiin pilata tämä syömättömyys ahtamalla itseeni paskaa. Helvetti !
Tästä hyvästä saan kyllä mennä sittenkin oksentamaan taas kohta. Eihän tästä tule mitään.
tsemppiä! ♥
VastaaPoistaKiitos kommentista♥, eivät ne päivät oikein paremmiksi tahdo muuttua koskaan..
VastaaPoistaMustakin on kamalaa lukea tätä. Sitä että sun tarvitsisi oksentaa 2 leivän jälkeen. Tuskin sitä karkkiakaan pussikaupalla vedit. Ja vaikka olisitkin niin ei sun tarvitsisi oksentaa. Sinä vaan tuhoat itseäsi kokoajan enemmän. Ei sinun tarvitsisi rakas.
Mielettömästi voimahalauksia myös sinne ♥ Koita olla oksentamatta:(
unknown: kiiitos ♥
VastaaPoistaäänetonkuolema: kiitos ihanista sanoistasi ♥ ehkä joskus sisäistän ne itsekin.