Miksi mikään ei kestä?

Tässä mä istun väri päässä ja mietin: oksentaako vai ei oksentaa? Pian pääsen suihkuun ja voisin helpottaa oloa. Toisaalta, kaikki on kerennyt jo imeytyä. Tai ainakin suurinosa, tässähän mä olen pitkin päivää syönyt, esim juuri äsken napsin jotain kamalaa paskaa..
Toisaalta taas - en jaksa nähdä sitä vaivaa. Mä olen ollut tänään heikompi kuin pitkään aikaan, voi voi. Ehkä tästä seuraava lihoaminen on mun rangaistus, joka mun on kestettävä.

Eniten mua raivostuttaa se, että olin perjantain ollut melkein syömättä ja nekin syödyt asiat oksentanut lähes kokonaan pois. Eilen en syönyt kuin illalla jotain pientä moskaa. Tää viikonloppu olisi ollut paras pitkään aikaan, en edes muista milloin olisi mennyt näin hyvin. Halusin sen kestävän, ikuisuuksiin, kunnes haihtuisin pienuuteeni.

Miksi mun piti tänään pilata tämä kaikki? Oi, miksi? Miksi olen niin heikko?
Huoh.. mutta tästähän ei ole kuin tie ylöspäin. En halua enää rämpiä tässä pohjamudassa, haluan lentää sirona ja kevyenä pois tästä. Kohti täydellisyyttä.

Ansaitsisin jäädä rekan alle.