Mä en aloittanut sitä haastetta. Mä en halunnut. Mä ajattelin, et ehkä oon ihan OK näin. ..ehkä.
Musta on tosi kummallista, että ajattelisin noin saatika kirjoittaisin sitä minnekkään ylös. Mutta kirjotin sen kuitenkin. Kirjotin, koska siltä musta on tuntunut.
Aloitin eilen uuden harrastuksen moneen vuoteen. Mä rakastan sitä. Mä olen innoissani. Tää on oikeasti niin outoa!
Mä haluan nähdä ihmisiä ja mun tekee mieli tehdä asioita. Mä en melkein edes tunnista tätä minääni, olenko se minä vai sairaus, joka haluaa minun vain nauttivan jotta siinä samalla lihoisin salakavalasti jotta se voisi hetken päästä iskeä ja lytätä, haukkua ja ahdistella entistä enemmän?
En voi olla huomaamatta, että pyörittelen tuota äskeistä asiaa mielessäni usein sekä myöskin tätä: olenko sairas jos kiellän itseäni syömästä, laihdutan ja ahdistun jos lihon, vai olenko sairas jos nautin, syön enkä laihduta? Minulle ensimmäinen vaihtoehto on enemmän arkea ja tuo toinen vaihtoehto oikeastaan on sairautta. Mutta kumpi on oikein? Kumpi on minulle oikea vaihtoehto?
Sitä en tiedä vielä.
Ja mua koko ajan pelottaa, että kohta tää murenee käsiin. Että tää tunne katoaa jonnekin, eikä tuu enää takas.
:)Sä oot just hyvä tollasena, ihan varmasti! Minkä harrastuksen aloitit ??
VastaaPoistaajatus siitä, että olisin hyvä tällaisena kuulostaa vielä todella etäiseltä, mutta ehkäpä se pikku hiljaa alkaisi valjeta. toivottavasti.
VastaaPoistaen viitsi tarkemmin sanoa, mutta eräänlaisesta tanssista on kyse. :)
Rakastan tanssimista, toivottavasti tykästyt siihen yhtä paljon ku mä ! Oikeastaan huomenna oiski kisat tulossa :) Vaikken sua oo koskaan tavannu nin varmasti sanoa että OLET hyvä just tollasena !
VastaaPoistaoi no onnea sinne sitten. :) ja samat sanat sinne päin!
VastaaPoista