Olen halunnut napakoruja pitkään. Päätin kesän lopussa, että sitten kun en lukua 45 näe puntarissa vaikka olisin ahminut ties kuinka paljon, saan sen mennä ottamaan. Nyt kun oli eräässä liikkeessä alennussysteemikin meneillään tämän päivän, päätin käydä palkitsemassa itseni, koska kyseistä lukua en ole nähnyt enää pitkiin aikoihin. Liike kuitenki ilmoitti ettei enää ottanut varauksia vastaan saavuttuamme kaverini kanssa paikalle. Toivon mukaan vitutukseni ei paistanut kilometrien päähän.
No mutta säästyipähän rahaa vähän sekä asetin uuden tavoitteen koska saan korun mennä ottamaan. Sitä odotellessa siis!
Eilisestä sen verran, että päivä oli iltapäivään asti täydellinen. Mulla oli paras fiilis pitkään aikaan. Ilta oli kuitenki täysin vastakohta. Olin pitänyt kuukauden verran taukoa alkoholista ja iloisin mielin lähdin juomaan kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin löysin itseni vessasta oksentamasta, tekemästä vatsalihaksia sekä kymmeniä ja kymmeniä X-hyppyjä. Samalla mietin, että kuka tulee bilettämään ja yhtäkkiä lukittautuu vessaan tekemään tällaisia asioita? Tuntui tyhmältä, mutta en kyennyt edes ajattelemaan lopettamista. Jossain vaiheessa olin kuitenkin jo liian väsynyt ja menin jonnekkin makuunhuoneeseen. En tiedä kauan olin siellä. Mun teki mieli mennä pitämään hauskaa, mutta tiesin etten olisi enää jaksanut olla mukana jutuissa.
Ensi viikonloppuna taidan taas vain oleilla kotona. Kuten ehkä monta viikkoa senkin jälkeen. En halua muuta.
Haluan kadota. Olla näkymätön.
Pahoittelen blogini hiljaisuutta, mutta tässä on pari viikkoa ollut hieman häsellystä. Nyt kuitenkin palailen kirjottelemaan, ihana kun saa taas vuodattaa ajatuksia jonnekin. En olisi jaksanutkaan enää kauaa.
Tervetuloa myös parille uudelle lukijalle! :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥