Mä en ole enää mä. Mä en ole enää kukaan. Millon musta tuli tällainen? Pelkkä tyhjä kuori.
Perjantaina ja lauantaina olin juomassa ja pitämässä kivaa. Suurimmaksi osaksi mulla olikin hauskaa. Lauantaina päivällä huomasin laihtuneeni kilon josta ilahduin tietenkin äärettömästi. Olinhan ollut syömättä koko perjantain ja juossut kuin hullu. Mulla olikin sitten koko illan tosi kivaa kunnes yhtäkkiä mun päässä taas kliksahti.
"Sä olet järjetön sotanorsu, mitä vittua sä taas iloitset täällä? Vessaan siitä!" Ja niinhän mä tein. Oksensin vähäsen, mutta yhtäkkiä se ei riittänyt. Löysin hakaneulan.
Viilsin. Viilsin monesti samasta kohdasta. Se tuntu hyvältä. Olispa mun läskireisi pienentynyt. Mitä meninkään tekemään? Mun jalassa on nyt kamalannäkönen haava ja se ei ole mikään pieni. Tosta jää hirveä arpi. Mun täydellisen kropan saaminen on viiltoa kauempana.
Oon huomannut, että ennen jutellessani parin kaverin kanssa syömisestä, syömishäiriöistä ym oon pitänyt sitä ihan kivana. Niiden ihmisten kanssa oon voinut jutella näistä asioista. Nykyään mua vaan alkaa vituttaa ne aiheet ihan suunnattomasti. Mua ei vois vähempää kiinnostaa. Mua ei kiinnosta mitä joku on tehnyt tai syönyt. Välillä ajattelen, että ne haluaa vaan saada mulle pahemman olon. En kuitenkaan kehtaa sanoa suoraan, ettei mua kiinnosta. Haluan kuunnella, pystyä edes jotain tekemään, mutta minkä mä sille mahdan jos ärsyttää.
Millon musta on tullut näin kylmä, välinpitämätön ja säälittävä? Millon mä olen kadottanut itseni näin totaalisesti, etten tunnista itsekkään itseäni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥