Stay with me, please

Mun fiilikset on sekavat. Olen ollut aika hyvin syömisten kanssa sovussa. Tänään tosin on tullut syötyä hieman enemmän, laitan darran piikkiin ja se on ollut myös Dianalle okei. Ihme kyllä. Haluan kuitenkin huomenna käydä vaa'alla kun herään, tästä päivästä huolimatta.

Exä, josta olen täällä joskus maininnut (ei siis Tiuku), oli eilen kanssani juhlistamassa koulujen loppua Selviytyjän luona. Mä en osaa edes kertoa mun tuntemuksia. Olin todella iloinen nähdessäni hänet, hänen kanssaan on todella helppo olla. Mulle ei tule oloa, että mun pitäisi esittää ja se on tosi harvinaista, jos on kyseessä tällainen tilanne. Olin hymy huulilla ja juttu luisti. Suunnittelimme jo häitämme. :D Mutta yöllä lähtiessämme kotiin, hän saattoi mut tänne, koska noh, en olisi siinä kunnossa varmaan kovin hyvin edes päässyt yksin tänne asti. Hän jäi yöksi ja kun olimme menossa nukkumaan, kietoi hän käden ympärilleni ja suukotti hellästi. Siitähän seurasi kiehnäystä ja suudelmia. Mun olo oli oikeasti ihana. Ja se oli niin helppoa. Tuntui, kuin olisimme olleet jo pitkään yhdessä. Tiukun kanssa ei ollut edes muutaman kuukaudenkaan jälkeen noin helppoa ja rentoa. Juttelimme kaikkea samalla ja kerroin ongelmastanikin. Hän otti sen hyvin, ei säikähtänyt, sanoi pysyvänsä luonani. Aamulla hän kysyi, muistinko mitä juttelimme illalla. Olimme myöntäneet molemmat tuntevamme kaipausta välillä. Sanoin, että muistin. Suukkoja vaihtui taas. Sekin tuntui niin tavalliselta.

Anteeksi tämä sanaoksennus. Olen vain niin hämmentynyt. Olin varma, ettei häntä enää kiinnostaisi. Taidan olla pienesti ihastunut. Tämä on niin hassua. Pelottaa vain, etten riitä hänelle. Hän on lähes täydellinen. Voisin pian keksiä hänelle nimenkin tänne, luulen että hän tulee olemaan elämässäni nyt enemmän mukana. Toivottavasti.